Julkinen terveydenhoito http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/136834/all Tue, 12 Jun 2018 12:44:02 +0300 fi Painajainen joka ei pääty milloinkaan! http://kronberglena.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256767-painajainen-joka-ei-paaty-milloinkaan <p>Ennen olin iloinen, täynnä tarmoa ja enegiaa, liikuin ja nautin elämästäni. Elämäni päättyi 12-vuotiaana punkkipainajaiseen.</p><p><strong>Erityisesti kipujaksojen pitkittyessä masennun, menen aivan pohjalle, tuntuu kuin kaivautuisin kolme metriä lattian alle. Miksi elämäni on näin kammottavaa. Kärsin kivuista vuodesta toiseen eikä kukaan pysty minua pelastamaan. Elämä on yhtä tuskaa ja epätoivoa. Voiko kipuun kuolla.</strong> Jatkuva päivittäinen vuodesta toiseen jatkuvat nilkka-, polvi-, ranne-, ja alaselkäkipu syö voimiani päivä päivältä yhä enemmän. En tiedä kauanko jaksan enää.</p><p><strong>Pahimpina kipujaksoina pelkkä hengittäminenkin sattuu suunnattomasti</strong>.<strong> Pahimmat kipukohtaukset kun on päällä, niin ei yksinkertaisesti pysty tekemään mitään. Silloin ei pysty olemaan sängyssä pitkänään, ei istumaan eikä oikein liikkumaankaan. Kipu lamauttaa ihan totaalisesti. Olen jo menettänyt toivoni, että ikinä enää tervettä päivää nähtäisiin, kunpa saisi jonkun näköistä helpotusta edes.</strong> Opiskelut viivästyvät, koska olen joutunut olemaan paljon poissa koulusta kipujen vuoksi. Joskus lainataan terveyskeskuksesta pyörätuoli, jotta pääsen edes vähän haistelemaan ulkoilmaa.</p><p>Mitä enemmän yritän jaksaa olla reipas ja iloinen, sen surkeammin menee. Kun väkisin yrittää pitää kiinni normaalin ja terveen itsensä elämästä, siitä mihin ennen pystyi, kipuileva väsyy pakostakin. Petyn omaan aikaansaamattomuuteen ja mieli valahtaa entistä syvemmälle pohjamutiin. Kipu hallitsee elämääni. Maailma kutistuu oman kivun ympärille.</p><p><strong>Elämäni on taistelua päivästä toiseen sen epäreilun ikuisen vastustajan, kivun kanssa. Olen tekemisissä sellaisen kivun kanssa, joka syö elämän, joka hallitsee koko olemista, jota ei pääse pakoon &mdash; jonka kanssa on vain elettävä.</strong> Kivun kanssa eläminen vaatii suunnitelmallisuutta; kaikki menot on suunniteltava etukäteen ja mietittävä niiden rytmitys, mutta kun kivut ovat pahimmillaan, ennakointi ei ole ollut mahdollista.</p><p>Heti kipukärjen hellitettyä eivät voimani vieläkään riitä sosiaalisuuteen. Sosiaalisuus palaa vasta levon jälkeen. Kipu vie voimat, tulee uupumus tilalle, ei kuitenkaan sellainen uupumus että tulisi uni.</p><p>Labotratoriokokeiden vastaukset 05/2014&nbsp;<strong> Borreliavasta-aineet 182, kun normaalisti saisivat olla korkeintaan 10. Nyt neljä vuotta myöhemmin 06/2018 otetuissa laboratoriokokeissa Borreliavasta-aineissa ei ole muutosta edelliseen tutkimukseen. </strong>Hoitona lisää aikuisille tarkoitettuja hermokipulääkkeitä sekä puiden halaamista. Julkinen terveydenhuolto tarjoaa psykologipalveluja, mutta ei niitäkään ikuisesti. Lääkärien mukaan kivut helpottavat, kunhan saadaan mieli kuntoon. Olenko edes ihminen.</p><p><strong>Suomalaistutkimuksessa on saatu selville, että noin joka viides puutiainen kantaa borrelioosia</strong>. Vaikka aikuiset puutiaiset kantavat tauteja huomattavasti enemmän, ovat keskenkasvuiset nymfit vielä salakavalampia tartuttajia. Pienen kokonsa vuoksi ne jäävät helposti huomaamatta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan noin<strong> kolmasosa tartunnoista tulee huomaamattomilta nymfeiltä.</strong></p><p><strong>Punkit levittävät Suomessa kolmea ihmisiin tarttuvaa tautia.</strong> Aiemmin niitä on tunnettu kaksi eli puutiaisaivotulehdus ja borrelioosi. Kolmas sairaus on trooppisena kuumetautina tunnettu toisintokuume, jossa kuumejaksot toistuvat. Borrelioosin lisäksi punkit levittävät harvinaisempaa puutiaisaivotulehdusta sekä tulehdusta aiheuttavaa TBE-virusta on 1,5 prosenttia puutiaisista. <strong>Toisin kuin puutiaisaivokuumeeseen, Borrelioosiin ei ole rokotetta.</strong> Koirille on borrelioosia vastaan rokote. Jokseenkin koomista, että koirat voi rokottaa, mutta kukaan ei ole vastaavaa rokotetta ihmisille onnistunut kehittämään.</p><p>Suomi ei suinkaan ole ainoa maa, jossa puutiaisia esiintyy. Se voi vaania aivan yhtä hyvin ruotsalaisessa puistossa kuin peltoaukealla Paraisilla. Suomalaisille tuttua vaarallista puutiaisaivotulehdusta esiintyy etenkin Venäjällä, Baltian maissa, Ruotsin saaristossa ja osassa Keski- ja Itä-Eurooppaa. Ruotsin rannikolla riski on kaksinkertainen Suomen rannikkoalueisiin verrattuna ja esimerkiksi Liettua suorastaan kuhisee punkkeja.</p><p>Useat kansallispuistot Pohjois-Amerikassa ovat aloittaneet permetriinin levittämisen hirvieläimiin ruokinta-automaattien välityksellä, jolloin punkkikannat ovat merkittävästi heikentyneet. Hirvieläimille aineesta ei ole vaaraa. Menetelmää on testattu myös Ruotsissa ja monissa maissa sitä jo käytetään. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on suhtautunut nihkeästi sen laajamittaiseen käyttöön Suomessa, vaikka samaa ainetta käytetään vaatteiden lisäksi koirien pannoissa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Alla olevasta linkistä pääset katsomaan Yle Areenasta millaista elämäni on ollut 01/2014 alkaen tämän päivän Suomessa, jossa borrelioosipotilaat eivät saa hoitoa ja ovat yksin kivun kanssa.</strong></p><p><a href="https://areena.yle.fi/1-2293172">https://areena.yle.fi/1-2293172</a></p><p>&nbsp;</p><p><u><strong>Koneeseen kadonnut - Apulanta</strong></u></p><p><em>Koneeseen kadonnutta ei voi takaisin saada. Kulutettu, käytetty, ruokkimaan ympyrää. Luotettu ehkä liikaa siihen, että aika korjaa sen, minkä vuoksi nähtiin niin kovin paljon vaivaa.</em></p><p><em>Että hajalle saatiin, se mikä kauniiksi tarkoitettiin.</em></p><p><em>Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla. Miten kauan sitä kestää? Ei, sitä ei voi tietää. Kehen sattuu ja kuinka paljon, siitä kysymys enää tässä kai on, kun on saavuttu siihen pisteeseen ettei mikään ole varmaa.</em></p><p><em>Maailman pisimmät tunnit, niiden otteeseen jää kiinni, niitä kantaa loppuun asti, vaikka itse ei aina huomaa. Millainen on se taivas, jota ei löydetty koskaan? Olen kuullut paljon siitä, osan jopa omasta suustani.</em></p><p><em>Toinen pitkälle jaksaa, kun itselleen vain huutaa:</em></p><p><em>Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla. Miten kauan sitä kestää? Ei, sitä ei voi tietää. Kehen sattuu ja kuinka paljon, siitä kysymys enää tässä kai on, kun on saavuttu siihen pisteeseen ettei mikään ole varmaa.</em></p><p><em>Joku meistä on onneton. Palanut mutta tunnoton. Katuva mutta uskoton. Enemmän kuin rauhaton.</em></p><p><em>Periaate on ehdoton. Perustelu on aukoton. Yhtälö ehkä mahdoton. Miten niin muka armoton?</em></p><p><em>Miten niin muka armoton? Miten niin muka armoton? Miten niin muka armoton?</em></p><p><em>Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla. Miten kauan sitä kestää? Ei, sitä ei voi tietää. Kehen sattuu ja kuinka paljon, siitä kysymys enää tässä kai on, kun on saavuttu siihen pisteeseen ettei mikään ole varmaa.</em></p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=ZEB5Ypqg34A">https://www.youtube.com/watch?v=ZEB5Ypqg34A</a></p><p><br />&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ennen olin iloinen, täynnä tarmoa ja enegiaa, liikuin ja nautin elämästäni. Elämäni päättyi 12-vuotiaana punkkipainajaiseen.

Erityisesti kipujaksojen pitkittyessä masennun, menen aivan pohjalle, tuntuu kuin kaivautuisin kolme metriä lattian alle. Miksi elämäni on näin kammottavaa. Kärsin kivuista vuodesta toiseen eikä kukaan pysty minua pelastamaan. Elämä on yhtä tuskaa ja epätoivoa. Voiko kipuun kuolla. Jatkuva päivittäinen vuodesta toiseen jatkuvat nilkka-, polvi-, ranne-, ja alaselkäkipu syö voimiani päivä päivältä yhä enemmän. En tiedä kauanko jaksan enää.

Pahimpina kipujaksoina pelkkä hengittäminenkin sattuu suunnattomasti. Pahimmat kipukohtaukset kun on päällä, niin ei yksinkertaisesti pysty tekemään mitään. Silloin ei pysty olemaan sängyssä pitkänään, ei istumaan eikä oikein liikkumaankaan. Kipu lamauttaa ihan totaalisesti. Olen jo menettänyt toivoni, että ikinä enää tervettä päivää nähtäisiin, kunpa saisi jonkun näköistä helpotusta edes. Opiskelut viivästyvät, koska olen joutunut olemaan paljon poissa koulusta kipujen vuoksi. Joskus lainataan terveyskeskuksesta pyörätuoli, jotta pääsen edes vähän haistelemaan ulkoilmaa.

Mitä enemmän yritän jaksaa olla reipas ja iloinen, sen surkeammin menee. Kun väkisin yrittää pitää kiinni normaalin ja terveen itsensä elämästä, siitä mihin ennen pystyi, kipuileva väsyy pakostakin. Petyn omaan aikaansaamattomuuteen ja mieli valahtaa entistä syvemmälle pohjamutiin. Kipu hallitsee elämääni. Maailma kutistuu oman kivun ympärille.

Elämäni on taistelua päivästä toiseen sen epäreilun ikuisen vastustajan, kivun kanssa. Olen tekemisissä sellaisen kivun kanssa, joka syö elämän, joka hallitsee koko olemista, jota ei pääse pakoon — jonka kanssa on vain elettävä. Kivun kanssa eläminen vaatii suunnitelmallisuutta; kaikki menot on suunniteltava etukäteen ja mietittävä niiden rytmitys, mutta kun kivut ovat pahimmillaan, ennakointi ei ole ollut mahdollista.

Heti kipukärjen hellitettyä eivät voimani vieläkään riitä sosiaalisuuteen. Sosiaalisuus palaa vasta levon jälkeen. Kipu vie voimat, tulee uupumus tilalle, ei kuitenkaan sellainen uupumus että tulisi uni.

Labotratoriokokeiden vastaukset 05/2014  Borreliavasta-aineet 182, kun normaalisti saisivat olla korkeintaan 10. Nyt neljä vuotta myöhemmin 06/2018 otetuissa laboratoriokokeissa Borreliavasta-aineissa ei ole muutosta edelliseen tutkimukseen. Hoitona lisää aikuisille tarkoitettuja hermokipulääkkeitä sekä puiden halaamista. Julkinen terveydenhuolto tarjoaa psykologipalveluja, mutta ei niitäkään ikuisesti. Lääkärien mukaan kivut helpottavat, kunhan saadaan mieli kuntoon. Olenko edes ihminen.

Suomalaistutkimuksessa on saatu selville, että noin joka viides puutiainen kantaa borrelioosia. Vaikka aikuiset puutiaiset kantavat tauteja huomattavasti enemmän, ovat keskenkasvuiset nymfit vielä salakavalampia tartuttajia. Pienen kokonsa vuoksi ne jäävät helposti huomaamatta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan noin kolmasosa tartunnoista tulee huomaamattomilta nymfeiltä.

Punkit levittävät Suomessa kolmea ihmisiin tarttuvaa tautia. Aiemmin niitä on tunnettu kaksi eli puutiaisaivotulehdus ja borrelioosi. Kolmas sairaus on trooppisena kuumetautina tunnettu toisintokuume, jossa kuumejaksot toistuvat. Borrelioosin lisäksi punkit levittävät harvinaisempaa puutiaisaivotulehdusta sekä tulehdusta aiheuttavaa TBE-virusta on 1,5 prosenttia puutiaisista. Toisin kuin puutiaisaivokuumeeseen, Borrelioosiin ei ole rokotetta. Koirille on borrelioosia vastaan rokote. Jokseenkin koomista, että koirat voi rokottaa, mutta kukaan ei ole vastaavaa rokotetta ihmisille onnistunut kehittämään.

Suomi ei suinkaan ole ainoa maa, jossa puutiaisia esiintyy. Se voi vaania aivan yhtä hyvin ruotsalaisessa puistossa kuin peltoaukealla Paraisilla. Suomalaisille tuttua vaarallista puutiaisaivotulehdusta esiintyy etenkin Venäjällä, Baltian maissa, Ruotsin saaristossa ja osassa Keski- ja Itä-Eurooppaa. Ruotsin rannikolla riski on kaksinkertainen Suomen rannikkoalueisiin verrattuna ja esimerkiksi Liettua suorastaan kuhisee punkkeja.

Useat kansallispuistot Pohjois-Amerikassa ovat aloittaneet permetriinin levittämisen hirvieläimiin ruokinta-automaattien välityksellä, jolloin punkkikannat ovat merkittävästi heikentyneet. Hirvieläimille aineesta ei ole vaaraa. Menetelmää on testattu myös Ruotsissa ja monissa maissa sitä jo käytetään. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on suhtautunut nihkeästi sen laajamittaiseen käyttöön Suomessa, vaikka samaa ainetta käytetään vaatteiden lisäksi koirien pannoissa.

 

Alla olevasta linkistä pääset katsomaan Yle Areenasta millaista elämäni on ollut 01/2014 alkaen tämän päivän Suomessa, jossa borrelioosipotilaat eivät saa hoitoa ja ovat yksin kivun kanssa.

https://areena.yle.fi/1-2293172

 

Koneeseen kadonnut - Apulanta

Koneeseen kadonnutta ei voi takaisin saada. Kulutettu, käytetty, ruokkimaan ympyrää. Luotettu ehkä liikaa siihen, että aika korjaa sen, minkä vuoksi nähtiin niin kovin paljon vaivaa.

Että hajalle saatiin, se mikä kauniiksi tarkoitettiin.

Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla. Miten kauan sitä kestää? Ei, sitä ei voi tietää. Kehen sattuu ja kuinka paljon, siitä kysymys enää tässä kai on, kun on saavuttu siihen pisteeseen ettei mikään ole varmaa.

Maailman pisimmät tunnit, niiden otteeseen jää kiinni, niitä kantaa loppuun asti, vaikka itse ei aina huomaa. Millainen on se taivas, jota ei löydetty koskaan? Olen kuullut paljon siitä, osan jopa omasta suustani.

Toinen pitkälle jaksaa, kun itselleen vain huutaa:

Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla. Miten kauan sitä kestää? Ei, sitä ei voi tietää. Kehen sattuu ja kuinka paljon, siitä kysymys enää tässä kai on, kun on saavuttu siihen pisteeseen ettei mikään ole varmaa.

Joku meistä on onneton. Palanut mutta tunnoton. Katuva mutta uskoton. Enemmän kuin rauhaton.

Periaate on ehdoton. Perustelu on aukoton. Yhtälö ehkä mahdoton. Miten niin muka armoton?

Miten niin muka armoton? Miten niin muka armoton? Miten niin muka armoton?

Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla. Miten kauan sitä kestää? Ei, sitä ei voi tietää. Kehen sattuu ja kuinka paljon, siitä kysymys enää tässä kai on, kun on saavuttu siihen pisteeseen ettei mikään ole varmaa.

https://www.youtube.com/watch?v=ZEB5Ypqg34A


 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
3 http://kronberglena.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256767-painajainen-joka-ei-paaty-milloinkaan#comments Borrelioosin toteaminen ja hoito Erikoissairaanhoito Julkinen heitteillejättö Julkinen terveydenhoito Malaria Tue, 12 Jun 2018 09:44:02 +0000 Lena Kronberg http://kronberglena.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256767-painajainen-joka-ei-paaty-milloinkaan
SOTEn ydin: vapauden ja markkinatalouden voimat hyvinvointia lisäämään http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255305-soten-ydin-vapauden-ja-markkinatalouden-voimat-hyvinvointia-lisaamaan <p>Sote-uudistuksen ydin on terveys- ja sosiaalipalvelujen monikanavanainen palvelutuotanto sekä kansalaisten oikeus valita keneltä he palvelunsa hankkivat. Uudistus vapauttaa mahtavat voimavarat hyvinvointivaltion hyödyksi. Yksityisen sektorin satojentuhansien sote-ammattilaisten osaaminen tulee kaikkien kansalaisten ulottuville, tuloista ja varallisuudesta riippumatta. Kansalaisoikeudet lisääntyvät kertarysäyksellä, kun ihmiset saavat päättää omaan terveyteensä liittyvistä asioista. Kansalaiset ovat jo kypsiä tähän, ja palveluntuottajat niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla ovat jo kypsiä siirtymään avoimeen talouteen.</p><p>Sotessa kansalaisten vapauden lisääntyminen yhtyy markkinatalouden voimaan. Se tuottaa ydinreaktion. Seurauksena tulee olemaan korkeampi elintaso ja vapaampi Suomi, samalla tavoin kuin sosialismin romahtaminen johti Viron nousuun.</p><p>Tämä kehitys ei tule heikentämään julkisella sektorilla nyt työskentelevien sote-ammattilaisten asemaa ja työoloja. Päinvastoin, heidän työnsä mielekkyys ja palkitsevuus lisääntyy. Siitä on jo koeteltua tietoa. Kun aloitin valtuutettuna 2013 olivat terveyskeskusten jonot kotikaupungissani Espoossa kuukausien mittaisia. Siihen puututtiin uudistamalla kaupungin perusterveydenhuollon johtamis- ja työmenetelmiä. Rinnalle tuotiin kirittäjäksi kaksi yksityisen toimijan kapitaatiomallin pohjalta pyörittämää terveyskeskusta. Kaupunkilaiset saivat vapauden valita mistä he terveyspalvelunsa hakevat.</p><p>Espoon oman soten tulokset ovat vakuuttavia. Jonot hävisivät, asiakkaiden ja työntekijöiden tyytyväisyys lisääntyi. Kaupungin omat toimipisteet ovat jopa ajaneet nyt ohi yksityisen toimijan tulosten. Kaikki ovat petranneet, kaikilla menee paremmin. Ja mikä ihmeellisintä: kustannukset ovat laskeneet.</p><p>Sellaista on vapauden ja markkinatalouden ydinvoima: paremmat palvelut pienemmillä veroilla ei ole utopia! Siksi tarvitsemme soten.</p><p>Tänään kokoontuvassa pääkaupunkiseuden valtuustojen yhteisessä sote-kapinakokouksessa vasemmisto, vihreät ja persut lietsovat uudistusvihamielisyyttä. Tämä opposition uudistuskammo edustaa vain taktista pyrkimystä maamme istuvan hallituksen horjuttamiseen. Samalla se heijastelee olemassa olevien julkisten sote-organisaatioiden johdon pelkoa omien valta-asemien heikkenemisestä uudistuksen myötä.</p><p>Sotesta tuomiopäivää ennustavat vihervassaripersut saarnaavat epäluottamusta kansalaisten kykyyn tehdä omaa elämäänsä koskevia ratkaisuja. Samalla sote-viholliset julistavat epäluottamusta yksityisen sektorin sote-henkilöstön ja yrittäjien kykyyn ja haluun vastata kansalaisten palvelutarpeisiin.&nbsp;</p><p>Sininen Tulevaisuus luottaa kansalaisiin ja kaikkiin terveydenhuollon ammattilaisiin. Sote vapauttaa kansakunnan voimavarat ja avaa Suomelle tien parempaan huomiseen. Siksi Sinisen Tulevaisuuden pääkaupunkiseudun valtuutetut haluavat soten toteutuvan myös Uudellamaalla, ja esittävät yhteisesti seuraavan lausuman pääkaupunkiseudun sotea käsittelevien valtuustojen hyväksyttäväksi:</p><p>&nbsp;</p><p>Helsingin, Espoon ja Vantaan Siniset valtuustoryhmät, esitys SOTE-lausunnoksi 15.5.2018</p><p><em>SOTE-UUDISTUS PARANTAA PALVELUJA, VAATII LISÄTOIMIA UUDELLAMAALLA<br /><br />Maakunta ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksella tavoitellaan kansalaisten terveys- ja sosiaalipalvelujen parantamista. Uudistus tukee asiakkaan oikeutta oikea-aikaiseen ja tarvitsemaansa palveluun. Jatkossa asiakas tekee valinnan. Laajemmat hartiat ja asiakkaan valinnanvapaus korjaavat havaittuja haasteita erityisryhmien palveluissa.<br /><br />Uudistuksen myötä palvelujen saatavuus voi nopeutua ja tuottaminen tehostua, kun järjestäjällä on laajemmat hartiat. Samalla käyttäjien valinnan mahdollisuudet sekä henkilöstön tyytyväisyys lisääntyisivät. Nämä tavoitteet ovat oikeita ja ne on soten periaatteita soveltaen pääkaupunkiseudun kuntien omissa uudistuksissa jo monin tavoin saavutettu viime vuosina.<br /><br />Uudistukseen sisältyy myös haasteita ja riskejä. Uusi sote-lainsäädäntö siirtää pääkaupunkiseudun kuntien sote-palvelut osaksi Uudenmaan maakunnan palveluja. Tässä siirrossa on erityisiä haasteita, koska palvelut tuottavat kunnalliset organisaatiot ovat suuria ja kuntakohtaisiin tarpeisiin räätälöityjä. Kireä akataulu asettaa haasteen nimenomaan Uudellamaalla.<br /><br />Uudistuksen toimeenpanoon ja integraation onnistuneeseen läpivientiin on panostettava ja kiinnitettävä erityistä huomiota. Uudellamaalla toimeenpanossa on huolehdittava siitä, ettei uudistus vaaranna pääkaupunkiseudun kuntien palvelujen hyvin toimivia osia. Organisaatioiden ja väestöpohjan koon vuoksi toimeenpanoon on varattava kunnille ja maakunnalle aikaa ja samassa yhteydessä siirtymäkaudelle on osoitettava ja varmistettava rahoitus.<br /><br />Pääkaupunkiseutu katsoo, että eduskunnan käsittelyssä oleva sote -uudistus vie kokonaisuutta oikeaan suuntaan ja avaa mahdollisuuden kohottaa pääkaupunkiseudun ja koko Uudenmaan asukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen tasoa ja parantaa palvelujen saatavuutta.<br /><br />Painopiste on nyt siirrettävä toimeenpanoon ja sen vahvistamiseen. Huolellisella toimeenpanolla ja hyvällä seurannalla varmistamme, että kustannukset eivät karkaa ja uudistus etenee hallitusti. Voimme tehdä sen yhdessä.</em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sote-uudistuksen ydin on terveys- ja sosiaalipalvelujen monikanavanainen palvelutuotanto sekä kansalaisten oikeus valita keneltä he palvelunsa hankkivat. Uudistus vapauttaa mahtavat voimavarat hyvinvointivaltion hyödyksi. Yksityisen sektorin satojentuhansien sote-ammattilaisten osaaminen tulee kaikkien kansalaisten ulottuville, tuloista ja varallisuudesta riippumatta. Kansalaisoikeudet lisääntyvät kertarysäyksellä, kun ihmiset saavat päättää omaan terveyteensä liittyvistä asioista. Kansalaiset ovat jo kypsiä tähän, ja palveluntuottajat niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla ovat jo kypsiä siirtymään avoimeen talouteen.

Sotessa kansalaisten vapauden lisääntyminen yhtyy markkinatalouden voimaan. Se tuottaa ydinreaktion. Seurauksena tulee olemaan korkeampi elintaso ja vapaampi Suomi, samalla tavoin kuin sosialismin romahtaminen johti Viron nousuun.

Tämä kehitys ei tule heikentämään julkisella sektorilla nyt työskentelevien sote-ammattilaisten asemaa ja työoloja. Päinvastoin, heidän työnsä mielekkyys ja palkitsevuus lisääntyy. Siitä on jo koeteltua tietoa. Kun aloitin valtuutettuna 2013 olivat terveyskeskusten jonot kotikaupungissani Espoossa kuukausien mittaisia. Siihen puututtiin uudistamalla kaupungin perusterveydenhuollon johtamis- ja työmenetelmiä. Rinnalle tuotiin kirittäjäksi kaksi yksityisen toimijan kapitaatiomallin pohjalta pyörittämää terveyskeskusta. Kaupunkilaiset saivat vapauden valita mistä he terveyspalvelunsa hakevat.

Espoon oman soten tulokset ovat vakuuttavia. Jonot hävisivät, asiakkaiden ja työntekijöiden tyytyväisyys lisääntyi. Kaupungin omat toimipisteet ovat jopa ajaneet nyt ohi yksityisen toimijan tulosten. Kaikki ovat petranneet, kaikilla menee paremmin. Ja mikä ihmeellisintä: kustannukset ovat laskeneet.

Sellaista on vapauden ja markkinatalouden ydinvoima: paremmat palvelut pienemmillä veroilla ei ole utopia! Siksi tarvitsemme soten.

Tänään kokoontuvassa pääkaupunkiseuden valtuustojen yhteisessä sote-kapinakokouksessa vasemmisto, vihreät ja persut lietsovat uudistusvihamielisyyttä. Tämä opposition uudistuskammo edustaa vain taktista pyrkimystä maamme istuvan hallituksen horjuttamiseen. Samalla se heijastelee olemassa olevien julkisten sote-organisaatioiden johdon pelkoa omien valta-asemien heikkenemisestä uudistuksen myötä.

Sotesta tuomiopäivää ennustavat vihervassaripersut saarnaavat epäluottamusta kansalaisten kykyyn tehdä omaa elämäänsä koskevia ratkaisuja. Samalla sote-viholliset julistavat epäluottamusta yksityisen sektorin sote-henkilöstön ja yrittäjien kykyyn ja haluun vastata kansalaisten palvelutarpeisiin. 

Sininen Tulevaisuus luottaa kansalaisiin ja kaikkiin terveydenhuollon ammattilaisiin. Sote vapauttaa kansakunnan voimavarat ja avaa Suomelle tien parempaan huomiseen. Siksi Sinisen Tulevaisuuden pääkaupunkiseudun valtuutetut haluavat soten toteutuvan myös Uudellamaalla, ja esittävät yhteisesti seuraavan lausuman pääkaupunkiseudun sotea käsittelevien valtuustojen hyväksyttäväksi:

 

Helsingin, Espoon ja Vantaan Siniset valtuustoryhmät, esitys SOTE-lausunnoksi 15.5.2018

SOTE-UUDISTUS PARANTAA PALVELUJA, VAATII LISÄTOIMIA UUDELLAMAALLA

Maakunta ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksella tavoitellaan kansalaisten terveys- ja sosiaalipalvelujen parantamista. Uudistus tukee asiakkaan oikeutta oikea-aikaiseen ja tarvitsemaansa palveluun. Jatkossa asiakas tekee valinnan. Laajemmat hartiat ja asiakkaan valinnanvapaus korjaavat havaittuja haasteita erityisryhmien palveluissa.

Uudistuksen myötä palvelujen saatavuus voi nopeutua ja tuottaminen tehostua, kun järjestäjällä on laajemmat hartiat. Samalla käyttäjien valinnan mahdollisuudet sekä henkilöstön tyytyväisyys lisääntyisivät. Nämä tavoitteet ovat oikeita ja ne on soten periaatteita soveltaen pääkaupunkiseudun kuntien omissa uudistuksissa jo monin tavoin saavutettu viime vuosina.

Uudistukseen sisältyy myös haasteita ja riskejä. Uusi sote-lainsäädäntö siirtää pääkaupunkiseudun kuntien sote-palvelut osaksi Uudenmaan maakunnan palveluja. Tässä siirrossa on erityisiä haasteita, koska palvelut tuottavat kunnalliset organisaatiot ovat suuria ja kuntakohtaisiin tarpeisiin räätälöityjä. Kireä akataulu asettaa haasteen nimenomaan Uudellamaalla.

Uudistuksen toimeenpanoon ja integraation onnistuneeseen läpivientiin on panostettava ja kiinnitettävä erityistä huomiota. Uudellamaalla toimeenpanossa on huolehdittava siitä, ettei uudistus vaaranna pääkaupunkiseudun kuntien palvelujen hyvin toimivia osia. Organisaatioiden ja väestöpohjan koon vuoksi toimeenpanoon on varattava kunnille ja maakunnalle aikaa ja samassa yhteydessä siirtymäkaudelle on osoitettava ja varmistettava rahoitus.

Pääkaupunkiseutu katsoo, että eduskunnan käsittelyssä oleva sote -uudistus vie kokonaisuutta oikeaan suuntaan ja avaa mahdollisuuden kohottaa pääkaupunkiseudun ja koko Uudenmaan asukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen tasoa ja parantaa palvelujen saatavuutta.

Painopiste on nyt siirrettävä toimeenpanoon ja sen vahvistamiseen. Huolellisella toimeenpanolla ja hyvällä seurannalla varmistamme, että kustannukset eivät karkaa ja uudistus etenee hallitusti. Voimme tehdä sen yhdessä.

 

]]>
3 http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255305-soten-ydin-vapauden-ja-markkinatalouden-voimat-hyvinvointia-lisaamaan#comments Espoo Helsinki Julkinen terveydenhoito Maakunta- ja sote-uudistus Vantaa Tue, 15 May 2018 05:32:38 +0000 Jukka Kilpi http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255305-soten-ydin-vapauden-ja-markkinatalouden-voimat-hyvinvointia-lisaamaan
VAKUUTUSLÄÄKÄRIT VOIVAT MÄÄRITELLÄ LOPPUELÄMÄSI http://tapanimaki1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252432-vakuutuslaakarit-voivat-maaritella-loppuelamasi <p>Todellakin! - Vakuutuslääkärit voivat määritellä loppuelämäsi! - Paljon keskustelua on käyty vakuutuslääkärien päätöksistä, eikä niihin ole saatu vieläkään oikeutettua muutosta. Ihmiset ovat kokeneet lääkärien ratkaisut jopa mielivaltana, jossa oikeasti työkyvyttömiä ihmisiä roikutetaan &rdquo;terveinä&rdquo; ilman oikeudenmukaista päätöstä.</p><p>Kun hyvinvointiyhteiskuntaa arvioidaan, sitä tulee määritellä sen mukaan, miten se huolehtii heikoimmista kansalaisistaan.</p><p>Lainsäädäntöä tulee muuttaa siten, että vakuutusyhtiöiden korvaus- ja eläkepäätökset tehtäisiin lähtökohtaisesti vakuutetun oman lääkärin diagnoosin pohjalta.</p><p>On täysin selvää, ettei vakuutusyhtiöiden lääkäreillä pidä olla mahdollisuutta potilasta näkemättä evätä korvauksia, elleivät he kykene lääketieteellisin perustein todistamaan korvaushakemusta olennaisilta osin virheelliseksi.</p><p>Mielestäni tällainen ei edes kuulu oikeusvaltion piirteisiin.</p><p><strong>Käsittämätöntä on</strong>, että vakuutuslääkärit voivat laatia lausuntoja, joilla joissain tapauksissa määritellään koko ihmisen loppuelämää.</p><p>Vakuutuslääkärit antavat lausunnon, jonka perusteella vakuutusyhtiö tekee päätökset. Eli päätökset tekee yhtiön etuusjohtaja tai vastaava. Tosiasiassa kuitenkin vakuutuslääkärien lausunto ratkaisee asian.</p><p>Korvaustilanteissa tulisi soveltaa vakuutusyhtiöihin käännettyä todistustaakkaa. Tällöin vakuutusyhtiö voisi vapautua korvauksen maksamisesta vain, jos se pystyy todistamaan olennaisesti virheelliseksi diagnoosin, jolla korvaus maksettaisiin vakuutetulle.</p><p><strong>Suomen lakia</strong> on tässä kohtaa säädetty väärin, koska siinä on vapautettu vakuutuslääkärit totuusvelvoitteesta.</p><p>Vakuutuslääkärit ovat voineet laatia arvionsa potilaasta ilman, että heidän tarvitsee allekirjoittaa asiakirjoja &rdquo;kunnian ja omantunnon kautta&rdquo; toisin kuin muu terveydenhuollon ammattihenkilöstö. Vakuutuslääkärit ovat voineet päätöksissään kävellä yliopistollisten sairaaloiden erikoislääkäreiden todistusten yli ja evätä korvaukset.</p><p>Näin maksamatta jätetyt satojen miljoonien eurojen korvaukset jäävät vakuutusyhtiöiden kassaan ja omaisuudeksi. Ja näin käy sairaiden ja muiden heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kustannuksella.</p><p><strong>Asiasta on</strong> tehty lakialoite ja toivon, ettei se hautaudu eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokuntaan.</p><p>Kansanedustajamme ovat tässä avainasemassa. Heidän tulee näyttää vääryyttä kärsiville kansalaisille, että lainsäädännön porsaanreiät ovat tukittavissa ja ne myös tukitaan.</p><p>Kestämätöntä on, että kunnat, Kela ja sairaanhoitopiirit eli me veronmaksajat annamme vakuutusyhtiöiden jättää täyttämättä niille lakisääteisesti kuuluvat velvollisuudet. - Oikeudenmukaisesti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Todellakin! - Vakuutuslääkärit voivat määritellä loppuelämäsi! - Paljon keskustelua on käyty vakuutuslääkärien päätöksistä, eikä niihin ole saatu vieläkään oikeutettua muutosta. Ihmiset ovat kokeneet lääkärien ratkaisut jopa mielivaltana, jossa oikeasti työkyvyttömiä ihmisiä roikutetaan ”terveinä” ilman oikeudenmukaista päätöstä.

Kun hyvinvointiyhteiskuntaa arvioidaan, sitä tulee määritellä sen mukaan, miten se huolehtii heikoimmista kansalaisistaan.

Lainsäädäntöä tulee muuttaa siten, että vakuutusyhtiöiden korvaus- ja eläkepäätökset tehtäisiin lähtökohtaisesti vakuutetun oman lääkärin diagnoosin pohjalta.

On täysin selvää, ettei vakuutusyhtiöiden lääkäreillä pidä olla mahdollisuutta potilasta näkemättä evätä korvauksia, elleivät he kykene lääketieteellisin perustein todistamaan korvaushakemusta olennaisilta osin virheelliseksi.

Mielestäni tällainen ei edes kuulu oikeusvaltion piirteisiin.

Käsittämätöntä on, että vakuutuslääkärit voivat laatia lausuntoja, joilla joissain tapauksissa määritellään koko ihmisen loppuelämää.

Vakuutuslääkärit antavat lausunnon, jonka perusteella vakuutusyhtiö tekee päätökset. Eli päätökset tekee yhtiön etuusjohtaja tai vastaava. Tosiasiassa kuitenkin vakuutuslääkärien lausunto ratkaisee asian.

Korvaustilanteissa tulisi soveltaa vakuutusyhtiöihin käännettyä todistustaakkaa. Tällöin vakuutusyhtiö voisi vapautua korvauksen maksamisesta vain, jos se pystyy todistamaan olennaisesti virheelliseksi diagnoosin, jolla korvaus maksettaisiin vakuutetulle.

Suomen lakia on tässä kohtaa säädetty väärin, koska siinä on vapautettu vakuutuslääkärit totuusvelvoitteesta.

Vakuutuslääkärit ovat voineet laatia arvionsa potilaasta ilman, että heidän tarvitsee allekirjoittaa asiakirjoja ”kunnian ja omantunnon kautta” toisin kuin muu terveydenhuollon ammattihenkilöstö. Vakuutuslääkärit ovat voineet päätöksissään kävellä yliopistollisten sairaaloiden erikoislääkäreiden todistusten yli ja evätä korvaukset.

Näin maksamatta jätetyt satojen miljoonien eurojen korvaukset jäävät vakuutusyhtiöiden kassaan ja omaisuudeksi. Ja näin käy sairaiden ja muiden heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kustannuksella.

Asiasta on tehty lakialoite ja toivon, ettei se hautaudu eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokuntaan.

Kansanedustajamme ovat tässä avainasemassa. Heidän tulee näyttää vääryyttä kärsiville kansalaisille, että lainsäädännön porsaanreiät ovat tukittavissa ja ne myös tukitaan.

Kestämätöntä on, että kunnat, Kela ja sairaanhoitopiirit eli me veronmaksajat annamme vakuutusyhtiöiden jättää täyttämättä niille lakisääteisesti kuuluvat velvollisuudet. - Oikeudenmukaisesti.

]]>
5 http://tapanimaki1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252432-vakuutuslaakarit-voivat-maaritella-loppuelamasi#comments Eläkeköyhyys eläkevakuutusyhtiöt Julkinen terveydenhoito Yhteiskunta Sat, 17 Mar 2018 06:00:05 +0000 Tapani Mäki http://tapanimaki1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252432-vakuutuslaakarit-voivat-maaritella-loppuelamasi
ALS-potilaan hengitystukihoito on tuurista kiinni http://mattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251719-als-potilaan-hengitystukihoito-on-tuurista-kiinni <p>ALS on neurologinen sairaus, mutta sen edetessä pahimmat ongelmat liittyvät hengityksen heikkenemiseen. Se, miten ALS-potilaan hengitystukihoito on järjestetty, riippuu luvattoman paljon sairaanhoitopiiristä. Parhaissa, kuten Turussa, potilaan hoidosta vastaa moniammatillinen tiimi jossa on osaamista myös neuromuskulaaritautien aiheuttamasta hengitysvajeesta. Surkeimmissa, kuten omassa Satakunnan sairaanhoitopiirissäni, ALSin aiheuttamaa hengitysvajetta hoidetaan kuin tavallista apneaa.</p><p>Tästä seuraa esim. se, että potilaiden käyttöön annetaan hiilidioksiditason vaaralliseen nousuun johtavia apnea-Bipap-laitteita. Itse tappelin vuoden päivät saadakseni sopivan laitteen. Vasta Valviralla uhkaamalla oli konsultoitu TYKSiä ja sain hengityksen riittävyyden takaavalla IVAPS-algoritmilla varustetun laitteen.</p><p>Laitteiden liipaisuherkkyyttä ei osata säätää heikentyneiden keuhkojen mukaisiksi. Kone puskee ilmaa potilaan luontaisesta rytmistä piittaamatta. Kone tuntuu epämukavalta ja ahdistavalta, mutta sen sanotaan johtuvan sairauden etenemisestä. Ei pidä paikkaansa. Osaavasti säädetty ja oikeanlainen Bipap tuntuu mukavalta täydellisessä hengityshalvauksessakin.</p><p>Yskityskone, joka on välttämätön taudin edetessä, on monessa sairaanhoitopiirissä ihan vieras laite. Minulle sanottiin kesällä 2015 asian puheeksi ottaessani ettei sellaista laitetta ole olemassakaan. Taas tuli TYKSin konsultaatio tarpeeseen.</p><p>Hyvät ALS-potilaat. Älkää uskoko mitä teille sanotaan hengityksen heikkenemisen väistämättömistä seurauksista. Vaatikaa sopivat ja oikein säädetyt hengityksen apulaitteet.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> ALS on neurologinen sairaus, mutta sen edetessä pahimmat ongelmat liittyvät hengityksen heikkenemiseen. Se, miten ALS-potilaan hengitystukihoito on järjestetty, riippuu luvattoman paljon sairaanhoitopiiristä. Parhaissa, kuten Turussa, potilaan hoidosta vastaa moniammatillinen tiimi jossa on osaamista myös neuromuskulaaritautien aiheuttamasta hengitysvajeesta. Surkeimmissa, kuten omassa Satakunnan sairaanhoitopiirissäni, ALSin aiheuttamaa hengitysvajetta hoidetaan kuin tavallista apneaa.

Tästä seuraa esim. se, että potilaiden käyttöön annetaan hiilidioksiditason vaaralliseen nousuun johtavia apnea-Bipap-laitteita. Itse tappelin vuoden päivät saadakseni sopivan laitteen. Vasta Valviralla uhkaamalla oli konsultoitu TYKSiä ja sain hengityksen riittävyyden takaavalla IVAPS-algoritmilla varustetun laitteen.

Laitteiden liipaisuherkkyyttä ei osata säätää heikentyneiden keuhkojen mukaisiksi. Kone puskee ilmaa potilaan luontaisesta rytmistä piittaamatta. Kone tuntuu epämukavalta ja ahdistavalta, mutta sen sanotaan johtuvan sairauden etenemisestä. Ei pidä paikkaansa. Osaavasti säädetty ja oikeanlainen Bipap tuntuu mukavalta täydellisessä hengityshalvauksessakin.

Yskityskone, joka on välttämätön taudin edetessä, on monessa sairaanhoitopiirissä ihan vieras laite. Minulle sanottiin kesällä 2015 asian puheeksi ottaessani ettei sellaista laitetta ole olemassakaan. Taas tuli TYKSin konsultaatio tarpeeseen.

Hyvät ALS-potilaat. Älkää uskoko mitä teille sanotaan hengityksen heikkenemisen väistämättömistä seurauksista. Vaatikaa sopivat ja oikein säädetyt hengityksen apulaitteet.

 

]]>
2 http://mattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251719-als-potilaan-hengitystukihoito-on-tuurista-kiinni#comments ALS Julkinen terveydenhoito Sat, 03 Mar 2018 13:02:26 +0000 Riku Mattila http://mattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251719-als-potilaan-hengitystukihoito-on-tuurista-kiinni
Harvinaissairauksien hoidon kriteereistä (osa 2) http://villeheiskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251592-harvinaissairauksien-hoidon-kriteereista-osa-2 <p><em>Kirjoittamani &ldquo;<a href="http://villeheiskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251211-harvinaissairauksien-hoito-on-kallista-mutta-valttamatonta">Harvinaissairauksien hoito on kallista, mutta välttämätöntä</a>&rdquo; on herättänyt jonkin verran keskustelua ja palaankin sen pohjalta muutamaan esille nousseeseen asiaan, jotka vaativat tietojen täsmentämistä. Keskustelu on käyty pääasiassa siitä miten itse luomamme järjestelmä on tuottanut kalliin lääkkeen ja todetaan miten järjestelmä on vääristynyt ja sitä voisi kehittää. Hyvä, mutta keskustelu on ajautunut sivuraiteille eli SMA-potilaiden hoitamisesta. Lain määrittelemä terveydenhuoltomme on täysin lääketieteelliseen tarpeeseen perustuva eikä hoidon hinta voi lainkaan vaikuttaa hoitovalintoihin (pois lukien ei-vakavat terveyshaitat ja vähävaikutteiset lääkkeet). Voimavarat on kohdistettava potilaiden toimintakyvyn ja hengen säilyttämiseen. Tämä ei ole mielipide- tai arvovalinta, vaan aivan yksiselitteisesti lain määrittelemä asia.</em></p><p>&nbsp;</p><p>Ylilääkäri <strong>Lasse Lehtonen</strong> kirjoittaa &ldquo;<a href="http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251364-pitaako-kalliiden-laakkeiden-olla-niin-kalliita">Pitääkö kalliiden lääkkeiden olla niin kalliita</a>&rdquo; lääkkeen hinnan muodostuksesta ja antaa ymmärtää, että pidän Nusinersenin hintaa oikeana, enkä usko siihen voivan vaikuttaa mitenkään. En tietenkään pidä satojatuhansia euroja maksavan lääkkeen hintaa kohtuullisena ja lienee selvä, että hintaa voisi saada alemmas neuvottelemalla, mutta lääke tulee siitä huolimatta olemaan erittäin kallis. Myös Lehtosen arviot lääketehtaan kuluista ovat vahvasti alimitoitetut, joista kerrotaan mm. <a href="http://ir.ionispharma.com/news-releases/news-release-details/ionis-earns-40-million-spinraza-regulatory-milestone-payment">tässä tiedotteessa</a> ja Henri Blomsterin <a href="https://www.salkunrakentaja.fi/2018/02/ymmartaako-euroopan-komission-asiantuntijaryhma-innovaatioiden-ja-taloudellisten-kannusteiden-merkitysta-alkuunkaan">blogissa </a>avataan hyvin rahoituksen ja innovaatioiden taustaa. Kaikkinensa kulut ovat olleet suuret, mutta myös sijoittajien odotukset tuotolle onnistuneen lääkkeen johdosta.</p><p>&nbsp;</p><p>Tilanteeseen, joka johtuu markkinatalouden mekanismeista ei Suomi voi yksinään mitenkään vaikuttaa. Suomi voi vain neuvotella parhaan mahdollisen hinnan tai jättää potilaat tai suuren osan niistä (mistä lisää lopuksi) hoitamatta. EU tasolla olisi voitu tehdä periaatepäätös lääkkeen listahinnan tultua julki, jossa kukaan ei osta ellei hinnassa tulla riittävästi vastaan. Tämä olisi kuitenkin markkinatalouden mekanismeja vastaan pyristelyä ja varmasti tästä syystä siihen ei lähdetty. Useimmat maat yksinkertaisesti käärivät hihat, kävivät hintaneuvottelut ja nyt hoitavat potilaitaan kuten Saksa, Italia, Ranska, Itävalta ja Espanja.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Teppo Osvaskaisen</strong> kirjoittamassa &ldquo;<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/242797-yksi-nusinerseeni-pistos-maksaa-83-000-euroa-jattaako-suomi-harvinaisesta-sma">Yksi pistos maksaa 83 000 &euro;: Jättääkö Suomi harvinaisesta sairaudesta kärsivät lapset hoitamatta?</a>&rdquo; haastateltu <strong>PALKO</strong>n eli Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston pääsihteeri <strong>Taina Mäntyranta</strong> kertoo ettei suositus välttämättä synny edes Maaliskuun puolivälissä. Palveluvalikoimaneuvosto on pian käsitellyt, siirtänyt käsittelyä eteenpäin ja eteenpäin pian puolivuotta! Joulukuussa annettu esipäätös oli täysin puutteellinen, eikä huomioinut oikein tieteellistä tutkimustietoa. Tähän asiaan puuttuivat potilasjärjestöjen lisäksi myös tunnetuimmat Suomalaiset neurologit kuten <strong>Bjarne Udd</strong> <a href="http://www.smafinland.fi/sman-hoito/laakkeet/spinraza/asiantuntija-prof-bjarne-uddin-kommentit/">vastineessaan</a>.</p><p>&nbsp;</p><p>Pääsihteeri Mäntyranta sanoo jutussa, että vakuutusrahoitteisia terveydenhuoltojärjestelmiä kuten Saksan ei voi verrata Suomeen, mutta periaatteessa niin Saksassa kuin Ranskassa kyse on pakollisesta terveydenhuoltomaksusta, joka kerätään palkasta ja jonka yhteiskunta maksaa niille, joilla ei ole tuloja. Eli, aivan samanlainen veropohjaan perustuva järjestelmä kuin Suomessa. Miten ja millä nimellä rahat päätyvät järjestelmään on toisarvoista, jos sen maksuista ei voi kieltäytyä kuten ei verojenkaan maksusta. Italian järjestelmä taas on käytännössä samanlainen kuin Suomessa. Nämä kolme maata ovat jo kuukausia sitten päätyneet hoitamaan kaikki SMA:ta sairastavat kansalaisensa, riippumatta sairauden tyypistä tai diagnosoidusta iästä. Ensimmäisen kirjoitukseni lopussa oli tilastotietoa Suomen ja näiden kaikki potilaat hoitavien maiden taloudesta ja terveydenhoitoon käytetystä varoista suhteutettuna bruttokansantuotteeseen. Se todistaa ettei Suomella ole mitään taloudellisia syitä olla hoitamatta tätäkään potilasryhmää: Potilaiden osuus ja rasite on suurin piirtein sama maasta toiseen ja kun taloudelliset realiteetit ovat samansuuntaiset, niin Suomen terveydenhuollon budjetti ei tuhoudu asian johdosta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Pohjoismaat ja Suomi pyrkivät minimoimaan lääkekuluja, vaikka tärkeintä olisi hoitaa potilaat</strong></p><p>&nbsp;</p><p>PALKOn pääsihteeri Mäntyranta antaa jutussa lisäksi ymmärtää, että Nusinersen hoidon tieteellinen pohja olisi todistettu vain tietyn tilan omaavilla ja alle 9-vuotiailla potilailla, eli puhutaan ehkä 10-20% kaikista SMA:ta sairastavista. Ruotsi ja Norja ovat päätyneet hoitamaan vain alle 18-vuotiaita ja ilmeisesti Suomen tavoite on jonkinlainen samantyyppinen rajaava ja kustannuksia minimoiva ratkaisu.</p><p>&nbsp;</p><p>Sanotaan, että olet 51-vuotias ja menet lääkäriin korkean verenpaineen johdosta. Mainitset lääkärille uudesta lääkkeestä, jolla on saatu hyviä tuloksia. Lääkäri sanoo tietävänsä yhdisteen ja kehuu sen tehoa, mutta pyytää odottamaan, kun hän lukee lääketutkimuksen läpi. Siellä lukee, että 500 hengen koeryhmään oli valittu 30-50 vuotiaita testihenkilöitä ja lääkäri toteaa: &ldquo;...valitettavasti sinulle ei voida tätä lääkettä nyt antaa, koska olet jo 51-vuotias. Lääke on testattu vain 30-50 vuotta vanhoilla potilailla...&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>Aivan samoin Nusinersen lääkkeen testiryhmä ja sen teho testiryhmää vanhemmilla potilailla eivät liity toisiinsa, koska lääke vaikuttaa geneettisten mekanismien kautta, eikä henkilön ikä tai taudin toteamishetki todennäköisesti liity asiaan. Tämä suurennuslasilla potilasryhmän rajaaminen vain siihen ryhmään, josta on tutkittua tietoa, on selvästi tarkoitushakuista ja perustuu tahtotilaan säästää rahaa. Jos tiettynä hetkenä aletaan hoitamaan vain alle x-vuotiaita potilaita, niin tulevaisuudessa&nbsp;voi olla&nbsp;edessä tilanne, jossa rinnan ovat&nbsp;vuosia lääkettä saanut ja toimintakykynsä säilyttänyt, sekä henkilö, jonka toimintakyky on selvästi heikentynyt, koska hän sattui olemaan rajattua ikää vanhempi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjoittamani “Harvinaissairauksien hoito on kallista, mutta välttämätöntä” on herättänyt jonkin verran keskustelua ja palaankin sen pohjalta muutamaan esille nousseeseen asiaan, jotka vaativat tietojen täsmentämistä. Keskustelu on käyty pääasiassa siitä miten itse luomamme järjestelmä on tuottanut kalliin lääkkeen ja todetaan miten järjestelmä on vääristynyt ja sitä voisi kehittää. Hyvä, mutta keskustelu on ajautunut sivuraiteille eli SMA-potilaiden hoitamisesta. Lain määrittelemä terveydenhuoltomme on täysin lääketieteelliseen tarpeeseen perustuva eikä hoidon hinta voi lainkaan vaikuttaa hoitovalintoihin (pois lukien ei-vakavat terveyshaitat ja vähävaikutteiset lääkkeet). Voimavarat on kohdistettava potilaiden toimintakyvyn ja hengen säilyttämiseen. Tämä ei ole mielipide- tai arvovalinta, vaan aivan yksiselitteisesti lain määrittelemä asia.

 

Ylilääkäri Lasse Lehtonen kirjoittaa “Pitääkö kalliiden lääkkeiden olla niin kalliita” lääkkeen hinnan muodostuksesta ja antaa ymmärtää, että pidän Nusinersenin hintaa oikeana, enkä usko siihen voivan vaikuttaa mitenkään. En tietenkään pidä satojatuhansia euroja maksavan lääkkeen hintaa kohtuullisena ja lienee selvä, että hintaa voisi saada alemmas neuvottelemalla, mutta lääke tulee siitä huolimatta olemaan erittäin kallis. Myös Lehtosen arviot lääketehtaan kuluista ovat vahvasti alimitoitetut, joista kerrotaan mm. tässä tiedotteessa ja Henri Blomsterin blogissa avataan hyvin rahoituksen ja innovaatioiden taustaa. Kaikkinensa kulut ovat olleet suuret, mutta myös sijoittajien odotukset tuotolle onnistuneen lääkkeen johdosta.

 

Tilanteeseen, joka johtuu markkinatalouden mekanismeista ei Suomi voi yksinään mitenkään vaikuttaa. Suomi voi vain neuvotella parhaan mahdollisen hinnan tai jättää potilaat tai suuren osan niistä (mistä lisää lopuksi) hoitamatta. EU tasolla olisi voitu tehdä periaatepäätös lääkkeen listahinnan tultua julki, jossa kukaan ei osta ellei hinnassa tulla riittävästi vastaan. Tämä olisi kuitenkin markkinatalouden mekanismeja vastaan pyristelyä ja varmasti tästä syystä siihen ei lähdetty. Useimmat maat yksinkertaisesti käärivät hihat, kävivät hintaneuvottelut ja nyt hoitavat potilaitaan kuten Saksa, Italia, Ranska, Itävalta ja Espanja.

 

Teppo Osvaskaisen kirjoittamassa “Yksi pistos maksaa 83 000 €: Jättääkö Suomi harvinaisesta sairaudesta kärsivät lapset hoitamatta?” haastateltu PALKOn eli Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston pääsihteeri Taina Mäntyranta kertoo ettei suositus välttämättä synny edes Maaliskuun puolivälissä. Palveluvalikoimaneuvosto on pian käsitellyt, siirtänyt käsittelyä eteenpäin ja eteenpäin pian puolivuotta! Joulukuussa annettu esipäätös oli täysin puutteellinen, eikä huomioinut oikein tieteellistä tutkimustietoa. Tähän asiaan puuttuivat potilasjärjestöjen lisäksi myös tunnetuimmat Suomalaiset neurologit kuten Bjarne Udd vastineessaan.

 

Pääsihteeri Mäntyranta sanoo jutussa, että vakuutusrahoitteisia terveydenhuoltojärjestelmiä kuten Saksan ei voi verrata Suomeen, mutta periaatteessa niin Saksassa kuin Ranskassa kyse on pakollisesta terveydenhuoltomaksusta, joka kerätään palkasta ja jonka yhteiskunta maksaa niille, joilla ei ole tuloja. Eli, aivan samanlainen veropohjaan perustuva järjestelmä kuin Suomessa. Miten ja millä nimellä rahat päätyvät järjestelmään on toisarvoista, jos sen maksuista ei voi kieltäytyä kuten ei verojenkaan maksusta. Italian järjestelmä taas on käytännössä samanlainen kuin Suomessa. Nämä kolme maata ovat jo kuukausia sitten päätyneet hoitamaan kaikki SMA:ta sairastavat kansalaisensa, riippumatta sairauden tyypistä tai diagnosoidusta iästä. Ensimmäisen kirjoitukseni lopussa oli tilastotietoa Suomen ja näiden kaikki potilaat hoitavien maiden taloudesta ja terveydenhoitoon käytetystä varoista suhteutettuna bruttokansantuotteeseen. Se todistaa ettei Suomella ole mitään taloudellisia syitä olla hoitamatta tätäkään potilasryhmää: Potilaiden osuus ja rasite on suurin piirtein sama maasta toiseen ja kun taloudelliset realiteetit ovat samansuuntaiset, niin Suomen terveydenhuollon budjetti ei tuhoudu asian johdosta.

 

Pohjoismaat ja Suomi pyrkivät minimoimaan lääkekuluja, vaikka tärkeintä olisi hoitaa potilaat

 

PALKOn pääsihteeri Mäntyranta antaa jutussa lisäksi ymmärtää, että Nusinersen hoidon tieteellinen pohja olisi todistettu vain tietyn tilan omaavilla ja alle 9-vuotiailla potilailla, eli puhutaan ehkä 10-20% kaikista SMA:ta sairastavista. Ruotsi ja Norja ovat päätyneet hoitamaan vain alle 18-vuotiaita ja ilmeisesti Suomen tavoite on jonkinlainen samantyyppinen rajaava ja kustannuksia minimoiva ratkaisu.

 

Sanotaan, että olet 51-vuotias ja menet lääkäriin korkean verenpaineen johdosta. Mainitset lääkärille uudesta lääkkeestä, jolla on saatu hyviä tuloksia. Lääkäri sanoo tietävänsä yhdisteen ja kehuu sen tehoa, mutta pyytää odottamaan, kun hän lukee lääketutkimuksen läpi. Siellä lukee, että 500 hengen koeryhmään oli valittu 30-50 vuotiaita testihenkilöitä ja lääkäri toteaa: “...valitettavasti sinulle ei voida tätä lääkettä nyt antaa, koska olet jo 51-vuotias. Lääke on testattu vain 30-50 vuotta vanhoilla potilailla...”.

 

Aivan samoin Nusinersen lääkkeen testiryhmä ja sen teho testiryhmää vanhemmilla potilailla eivät liity toisiinsa, koska lääke vaikuttaa geneettisten mekanismien kautta, eikä henkilön ikä tai taudin toteamishetki todennäköisesti liity asiaan. Tämä suurennuslasilla potilasryhmän rajaaminen vain siihen ryhmään, josta on tutkittua tietoa, on selvästi tarkoitushakuista ja perustuu tahtotilaan säästää rahaa. Jos tiettynä hetkenä aletaan hoitamaan vain alle x-vuotiaita potilaita, niin tulevaisuudessa voi olla edessä tilanne, jossa rinnan ovat vuosia lääkettä saanut ja toimintakykynsä säilyttänyt, sekä henkilö, jonka toimintakyky on selvästi heikentynyt, koska hän sattui olemaan rajattua ikää vanhempi.

]]>
5 http://villeheiskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251592-harvinaissairauksien-hoidon-kriteereista-osa-2#comments Julkinen terveydenhoito Lääkkeet Palveluvalikoimaneuvosto Yhdenvertaisuus Thu, 01 Mar 2018 12:54:37 +0000 Ville Heiskanen http://villeheiskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251592-harvinaissairauksien-hoidon-kriteereista-osa-2
Kooste 15.2. Maakunta tutuksi -chatin kysymyksistä vastauksineen http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251461-kooste-152-maakunta-tutuksi-chatin-kysymyksista-vastauksineen <p>&nbsp;</p><p><strong><img alt="smiley" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/regular_smile.png" title="smiley" width="23" />Miten maakunta huomioi viittomakieliset kuurot palveluissa?</strong></p><p>Sote-järjestämislain mukaan asiakkaan ja potilaan palvelut on turvattava myös tilanteissa, joissa asiakas tai potilas ja henkilöstö eivät puhu samaa kieltä tai henkilö ei aisti- tai puhevamman tai muun syyn vuoksi voi tulla ymmärretyksi. Tällaisia kieliryhmiä ovat suomalainen ja ruotsalainen viittomakieli. Mikäli asiakkaalla tai potilaalla ja henkilöstöllä ei ole yhteistä kieltä, on huolehdittava siitä, että henkilö saa riittävän käsityksen asiastaan ja että henkilö voi ilmaista mielipiteensä. Jos tulkkia ei ole mahdollista saada paikalle, ymmärtämisestä on huolehdittava muilla tavoin.</p><p><img alt="smiley" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/regular_smile.png" title="smiley" width="23" /><strong>Miten vammaisten henkilöiden palveluneuvonta ja -ohjaus järjestetään maakunnissa? Entä miten vammaisten henkilöiden palvelujen tarve kartoitetaan ja palvelut suunnitellaan?</strong></p><p>Vammaisen ihmisen oikeus palveluihin määritellään vammaispalvelulaissa, kuten nykyisinkin. Jatkossa samassa laissa on sekä kehitysvammaisten että muiden vammaisryhmien asiat. Paljon palveluita tarvitsevalle henkilölle maakunta voi tarjota mahdollisuuden henkilökohtaiseen budjettiin. Sen sisällön määrittää asiakassuunnitelma sekä se, mitä palveluja henkilö tarvitsee. Vammainen henkilö ja hänen läheisensä suunnittelevat yhdessä henkilökohtaisella budjetilla hankittavat palvelut. Vammainen henkilö saa tarvittaessa maakunnan henkilöstöltä apua palveluntuottajan valintaan.</p><p><img alt="smiley" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/regular_smile.png" title="smiley" width="23" /><strong>Miten uudessa maakuntamallissa huomioidaan kilpirauhaspotilaiden oikeus hyvään ja yhdenvertaiseen hoitoon lääkityksestä riippumatta?</strong></p><p>STM:n asiantuntijoiden mukaan nyt erityisluvallisia lääkkeitä käyttävät, tai niitä tarvitsevat kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat yritetään ohjata erikoissairaanhoitoon, jossa taas ei ole resursseja heitä hoitaa, sillä endokrinologien kädet ovat täynnä diabetespotilaita.</p><p>Tulisi yhteiskunnalle paljon halvemmaksi hoitaa kaikki kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat potilaat perusterveydenhuollossa, sillä kyseessä on hyvin yleinen sairaus.</p><p>Yhdenvertaisuus ei toteudu, jos ne potilaat, jotka eivät tule oireettomiksi yleisimmin käytetyllä lääkkeellä, joutuvat joko jonottamaan erikoissairaanhoitoon, josta heidät voidaan jopa käännyttää pois, tai sitten he joutuvat menemään omalla kustannuksellaan yksityiselle lääkärille.</p><p>Osa potilaista tarvitsee T3- hormonia sisältäviä lääkkeitä, sillä heidän elimistönsä ei muunna varastohormoni T4:aa aktiiviseksi T3-hormoniksi ja tästä syystä heidän on saatava suoraan T3-hormonia. Näiden lääkkeiden määräys on yritetty siirtää erikoissairaanhoitoon, vaikka kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito kuuluu perusterveydenhuoltoon.</p><p><img alt="smiley" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/regular_smile.png" title="smiley" width="23" /><strong>Voiko potilaat asettaa eriarvoiseen asemaan sen perusteella miten heidän kilpirauhashormonien metabolia toimii?</strong></p><p>Kilpirauhasen vajaatoiminta on yleinen, tavallisesti varsin helposti verikokeiden avulla tunnistettava sairaus. Haasteena on, että kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet voivat olla hyvin moninaiset. Tällöin oikeaan diagnoosiin pääsy voi viivästyä.</p><p>Kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan lähtökohtaisesti tyroksiinilääkityksellä (T4). Tyroksiinilääkitys auttaa useimpia potilaita, kun sopiva annostus löytyy. On kuitenkin myös potilaita, jotka eivät saa apua pelkästä tyroksiinilääkityksestä. Tällöin voi olla perusteltua kokeilla, hyötyisikö potilas tyroksiini-trijodityroniini-yhdistelmälääkityksestä (T4 + T3). Kiisteltyyn T3-hoitoon, varsinkin hoitoon pelkällä T3:lla (T3-monoterapia) liittyy kohonnut haittatapahtumariski.</p><p>Usein erityisesti taudin seuranta voi tapahtua perusterveydenhuollossa ja vain vaikeat tapaukset, ongelmatilanteet muun muassa oikeaan diagnoosiin pääsyssä kuuluvat erikoislääkärille.</p><p><img alt="smiley" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/regular_smile.png" title="smiley" width="23" /><strong>Miten varhaiskasvatuksen, neuvolan, perhepalvelujen ja lastensuojelun yhteistyö toimii maakunta- ja sote-uudistuksen jälkeen? Osa palveluistahan siirtyy maakunnille ja osa jää kuntiin.</strong></p><p>Kaikkien yhteinen tavoite on lapsen hyvinvointi ja sen edistäminen. Maakunnan ja kunnan välille muodostuu uusi, merkittävä yhdyspinta lasten ja nuorten palvelukokonaisuuteen. Palvelut järjestetään jatkossakin lähipalveluina, vaikka sote-palvelut siirtyvät maakuntien järjestämisvastuulle.</p><p>On todella tärkeää, että sivistys- ja sote-palvelut saadaan toimimaan hyvin yhteen. Palveluja, myös erityispalveluja, kehitetään yhteistyössä asiakaslähtöisemmiksi; niiden löydettävyyttä parannetaan ja ne pyritään tuomaan aiempaa vahvemmin lasten ja perheiden arkiympäristöön, kuten päiväkoteihin ja kouluihin.</p><p><img alt="smiley" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/regular_smile.png" title="smiley" width="23" /><strong>Miten turvataan matalan kynnyksen lapsiperhepalvelut eli tutut lähityöntekijät, joihin on helppo ottaa yhteyttä? Siirtyvätkö perhetyöntekijät maakuntien palkkalistoille?</strong></p><p>Lasten ja perheiden matalan kynnyksen palvelut ovat jatkossa perhekeskuksessa. Lapsiperheiden perhetyö on sosiaalipalvelu, joten työntekijät ovat maakunnan palkkalistoilla</p><p><img alt="smiley" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/regular_smile.png" title="smiley" width="23" /><strong>Voivatko omaiset vaikuttaa siihen, että iäkäs hoidetaan lähimmässä mahdollisessa paikassa?</strong></p><p>Sote-uudistuksen myötä maakunnilla on vastuu järjestää ikäihmisten sosiaali- ja terveyspalvelut. Maakunnat voivat joko tuottaa itse ikäihmisten palvelut tai hankkia niitä yksityisiltä. Omaiset voivat olla mukana neuvottelemassa siitä, missä iäkästä hoidetaan, mutta viime kädessä palvelun sijainnin määrittää se, millaisia palveluja iäkäs tarvitsee.</p><p>Jos kyseessä on esimerkiksi tehostettu palveluasuminen, asumispaikka voi sijaita kauempanakin. Kun jatkossa asiakkaan valinnanvapaus lisääntyy, iäkkäillä ja omaisilla on kattavammat mahdollisuudet valita palveluntuottaja asumispalveluissa. Silti iäkkään henkilökohtainen tilanne ja se millaisia palveluja hän tarvitsee, ratkaisee, onko hän oikeutettu esimerkiksi tehostetun palveluasumisen paikkaan.</p><p><img alt="smiley" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/regular_smile.png" title="smiley" width="23" /><strong>Mikä on perhekeskus? </strong></p><p>Perhekeskus tarjoaa palveluja kaikenikäisille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Perhekeskus voi tarkoittaa joko fyysistä yhteistä palvelujen tilaa tai toiminnan saumatonta verkostoa. Se verkostoi äitiys- ja lastenneuvolan sekä muita lapsiperheiden terveyspalveluita, kotipalvelun, perhetyön, perheneuvolan, lapsioikeudelliset palvelut, varhaiskasvatuksen sekä järjestöjen ja seurakuntien työtä.</p><p>Perhekeskuksen ydin on neuvola. Se on maakunnan omaa toimintaa ja kuuluu maakunnan liikelaitokselle. Halutessaan maakunta voi antaa neuvolapalveluihin myös asiakassetelin. Perhekeskukseen linkittyvät myös maakunnan liikelaitoksen järjestämät erityispalvelut sekä matalan kynnyksen kolmannen sektorin toiminta, kuten perhekahvilat. Jokaisessa perhekeskuksessa on lapsille ja perheille avoimia kohtaamispaikkoja.</p><p><img alt="smiley" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/regular_smile.png" title="smiley" width="23" /><strong>Kuuluvatko kuljetuspalveluiden kustannukset henkilökohtaiseen budjettiin?</strong></p><p>Kuljetuspalveluiden kustannuksia voidaan sisällyttää henkilökohtaiseen budjettiin, jos on todettu, että asiakkaalla on tarve kuljetuspalveluille ja hän haluaa hankkia niitä henkilökohtaisella budjetilla. Jollei asiakas halua sisällyttää kuljetuspalveluja henkilökohtaiseen budjettiin, maakunnan liikelaitos tuottaa ne muulla tavoin asiakkaalle.</p><p><img alt="smiley" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/regular_smile.png" title="smiley" width="23" /><strong>Miten uudistuksessa varmistetaan sosiaalityön resurssit ja työnteko sosiaalihuoltolain tavoitteiden mukaisesti? Miten varmistetaan tavoitteellinen muutostyö, jos laki määrittelee sosiaalityöntekijöiden työn pelkästääm palvelutarpeen arviointiin ja päätöksentekoon.</strong></p><p>Laki on verrattain uusi ja sen soveltaminen parhaalla mahdollisella tavalla on kunnissa on vielä osittain kesken.</p><p>Hyviäkin esimerkkejä onneksi on - ja sillä on säästetty kustannuksia kalliimmissa korjaavissa palveluissa esimerkiksi perhepalveluissa.</p><p>Lastensuojelun osalta on muuten parhaillaan käynnissä ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojan selvitystyö siitä, miten lastensuojelun henkilöstön työn kuormitus saataisiin vähenemään. Kentällä on lupaavia esimerkkejä moniammatillisten tiimien ja selkeän esimiesvastuutuksen toimintamallista, joka on tuonut henkilöstölle voimaa työssä jaksamiseen.</p><p><img alt="smiley" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/regular_smile.png" title="smiley" width="23" /><strong>Kuinka taataan yhdenvertainen sote-palvelu reunuskunnissa?</strong></p><p>Maakunta pystyy isona organisaationa huolehtimaan palveluista paremmin kuin pieni kunta. Maakunta voi esimerkiksi järjestää lääkäripalveluja 1 - 2 päivänä viikossa pienellä paikkakunnalla. Näin maakunnan laitamilla oleviin kuntiin saadaan asukasamäärää sekä asukkaiden tarpeita vastaavat palvelut siten, että ne ovat taloudellisesti kannattavia. Lisäksi maakunnalla on mahdollisuus toteuttaa liikkuvia palveluja, kuten hammaslääkäriauto.</p><p><img alt="smiley" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/regular_smile.png" title="smiley" width="23" /><strong>Miten kasvokkain tapahtuva palveluneuvonta ja -ohjaus turvataan ikääntyneille? Keitä nämä palveluneuvojat esimerkiksi sote-keskuksissa ovat?</strong></p><p>Osana sote-uudistusta kehitetään iäkkäiden sekä omais- ja perhehoitajien palveluita nykyistä yhdenvertaisemmiksi ja paremmin koordinoiduiksi. Iäkkäille luodaan palvelukokonaisuuksia, joissa sovitetaan yhteen kaikki heille suunnatut palvelut.</p><p>Moni maakunta pilotoi sujuvampaa palveluohjausta. Palveluneuvojat voivat olla sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöitä, jotka antavat neuvontaa sosiaali- tai terveydenhuollon asioissa ja neuvovat, miten kukin voi käyttää valinnanvapautta. He voivat olla esimerkiksi lähihoitajia, terveydenhoitajia, sairaanhoitajia, geronomeja, sosionomeja ja sosiaalityöntekijöitä. Toki myös toimistohenkilökunta voi esimerkiksi neuvoa käytännön asioissa, joissa ei tarvita sosiaali- tai terveydenhuollon asiantuntemusta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tiedot ystävällisesti pyynnöstäni koosti ja luovutti: <img alt="yes" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/thumbs_up.png" title="yes" width="23" /></strong></p><p><strong>Eriikka Koistinen</strong></p><p>Viestintäpäällikkö / Manager, Communications Sosiaali- ja terveysministeriö / Ministry of Social Affairs and Health</p><p>PL 33, 00023 VALTIONEUVOSTO / P.O Box 33, 00023 GOVERNMENT, Finland</p><p>Puh. +358 295 163 133, +358 50 569 5889</p><p>E-mail: <a href="mailto:eriikka.koistinen@stm.fi">eriikka.koistinen@stm.fi</a></p><p><a href="http://www.stm.fi" title="www.stm.fi">www.stm.fi</a></p><p>Twitter: @EriikkaK, @STM_Uutiset</p><p>&nbsp;</p><p><strong>PS. Välitän tämän puheenvuoron kommentit Eriikalle, joten kommentoikaa innokkaasti! <img alt="yes" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/thumbs_up.png" title="yes" width="23" /></strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

smileyMiten maakunta huomioi viittomakieliset kuurot palveluissa?

Sote-järjestämislain mukaan asiakkaan ja potilaan palvelut on turvattava myös tilanteissa, joissa asiakas tai potilas ja henkilöstö eivät puhu samaa kieltä tai henkilö ei aisti- tai puhevamman tai muun syyn vuoksi voi tulla ymmärretyksi. Tällaisia kieliryhmiä ovat suomalainen ja ruotsalainen viittomakieli. Mikäli asiakkaalla tai potilaalla ja henkilöstöllä ei ole yhteistä kieltä, on huolehdittava siitä, että henkilö saa riittävän käsityksen asiastaan ja että henkilö voi ilmaista mielipiteensä. Jos tulkkia ei ole mahdollista saada paikalle, ymmärtämisestä on huolehdittava muilla tavoin.

smileyMiten vammaisten henkilöiden palveluneuvonta ja -ohjaus järjestetään maakunnissa? Entä miten vammaisten henkilöiden palvelujen tarve kartoitetaan ja palvelut suunnitellaan?

Vammaisen ihmisen oikeus palveluihin määritellään vammaispalvelulaissa, kuten nykyisinkin. Jatkossa samassa laissa on sekä kehitysvammaisten että muiden vammaisryhmien asiat. Paljon palveluita tarvitsevalle henkilölle maakunta voi tarjota mahdollisuuden henkilökohtaiseen budjettiin. Sen sisällön määrittää asiakassuunnitelma sekä se, mitä palveluja henkilö tarvitsee. Vammainen henkilö ja hänen läheisensä suunnittelevat yhdessä henkilökohtaisella budjetilla hankittavat palvelut. Vammainen henkilö saa tarvittaessa maakunnan henkilöstöltä apua palveluntuottajan valintaan.

smileyMiten uudessa maakuntamallissa huomioidaan kilpirauhaspotilaiden oikeus hyvään ja yhdenvertaiseen hoitoon lääkityksestä riippumatta?

STM:n asiantuntijoiden mukaan nyt erityisluvallisia lääkkeitä käyttävät, tai niitä tarvitsevat kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat yritetään ohjata erikoissairaanhoitoon, jossa taas ei ole resursseja heitä hoitaa, sillä endokrinologien kädet ovat täynnä diabetespotilaita.

Tulisi yhteiskunnalle paljon halvemmaksi hoitaa kaikki kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat potilaat perusterveydenhuollossa, sillä kyseessä on hyvin yleinen sairaus.

Yhdenvertaisuus ei toteudu, jos ne potilaat, jotka eivät tule oireettomiksi yleisimmin käytetyllä lääkkeellä, joutuvat joko jonottamaan erikoissairaanhoitoon, josta heidät voidaan jopa käännyttää pois, tai sitten he joutuvat menemään omalla kustannuksellaan yksityiselle lääkärille.

Osa potilaista tarvitsee T3- hormonia sisältäviä lääkkeitä, sillä heidän elimistönsä ei muunna varastohormoni T4:aa aktiiviseksi T3-hormoniksi ja tästä syystä heidän on saatava suoraan T3-hormonia. Näiden lääkkeiden määräys on yritetty siirtää erikoissairaanhoitoon, vaikka kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito kuuluu perusterveydenhuoltoon.

smileyVoiko potilaat asettaa eriarvoiseen asemaan sen perusteella miten heidän kilpirauhashormonien metabolia toimii?

Kilpirauhasen vajaatoiminta on yleinen, tavallisesti varsin helposti verikokeiden avulla tunnistettava sairaus. Haasteena on, että kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet voivat olla hyvin moninaiset. Tällöin oikeaan diagnoosiin pääsy voi viivästyä.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan lähtökohtaisesti tyroksiinilääkityksellä (T4). Tyroksiinilääkitys auttaa useimpia potilaita, kun sopiva annostus löytyy. On kuitenkin myös potilaita, jotka eivät saa apua pelkästä tyroksiinilääkityksestä. Tällöin voi olla perusteltua kokeilla, hyötyisikö potilas tyroksiini-trijodityroniini-yhdistelmälääkityksestä (T4 + T3). Kiisteltyyn T3-hoitoon, varsinkin hoitoon pelkällä T3:lla (T3-monoterapia) liittyy kohonnut haittatapahtumariski.

Usein erityisesti taudin seuranta voi tapahtua perusterveydenhuollossa ja vain vaikeat tapaukset, ongelmatilanteet muun muassa oikeaan diagnoosiin pääsyssä kuuluvat erikoislääkärille.

smileyMiten varhaiskasvatuksen, neuvolan, perhepalvelujen ja lastensuojelun yhteistyö toimii maakunta- ja sote-uudistuksen jälkeen? Osa palveluistahan siirtyy maakunnille ja osa jää kuntiin.

Kaikkien yhteinen tavoite on lapsen hyvinvointi ja sen edistäminen. Maakunnan ja kunnan välille muodostuu uusi, merkittävä yhdyspinta lasten ja nuorten palvelukokonaisuuteen. Palvelut järjestetään jatkossakin lähipalveluina, vaikka sote-palvelut siirtyvät maakuntien järjestämisvastuulle.

On todella tärkeää, että sivistys- ja sote-palvelut saadaan toimimaan hyvin yhteen. Palveluja, myös erityispalveluja, kehitetään yhteistyössä asiakaslähtöisemmiksi; niiden löydettävyyttä parannetaan ja ne pyritään tuomaan aiempaa vahvemmin lasten ja perheiden arkiympäristöön, kuten päiväkoteihin ja kouluihin.

smileyMiten turvataan matalan kynnyksen lapsiperhepalvelut eli tutut lähityöntekijät, joihin on helppo ottaa yhteyttä? Siirtyvätkö perhetyöntekijät maakuntien palkkalistoille?

Lasten ja perheiden matalan kynnyksen palvelut ovat jatkossa perhekeskuksessa. Lapsiperheiden perhetyö on sosiaalipalvelu, joten työntekijät ovat maakunnan palkkalistoilla

smileyVoivatko omaiset vaikuttaa siihen, että iäkäs hoidetaan lähimmässä mahdollisessa paikassa?

Sote-uudistuksen myötä maakunnilla on vastuu järjestää ikäihmisten sosiaali- ja terveyspalvelut. Maakunnat voivat joko tuottaa itse ikäihmisten palvelut tai hankkia niitä yksityisiltä. Omaiset voivat olla mukana neuvottelemassa siitä, missä iäkästä hoidetaan, mutta viime kädessä palvelun sijainnin määrittää se, millaisia palveluja iäkäs tarvitsee.

Jos kyseessä on esimerkiksi tehostettu palveluasuminen, asumispaikka voi sijaita kauempanakin. Kun jatkossa asiakkaan valinnanvapaus lisääntyy, iäkkäillä ja omaisilla on kattavammat mahdollisuudet valita palveluntuottaja asumispalveluissa. Silti iäkkään henkilökohtainen tilanne ja se millaisia palveluja hän tarvitsee, ratkaisee, onko hän oikeutettu esimerkiksi tehostetun palveluasumisen paikkaan.

smileyMikä on perhekeskus?

Perhekeskus tarjoaa palveluja kaikenikäisille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Perhekeskus voi tarkoittaa joko fyysistä yhteistä palvelujen tilaa tai toiminnan saumatonta verkostoa. Se verkostoi äitiys- ja lastenneuvolan sekä muita lapsiperheiden terveyspalveluita, kotipalvelun, perhetyön, perheneuvolan, lapsioikeudelliset palvelut, varhaiskasvatuksen sekä järjestöjen ja seurakuntien työtä.

Perhekeskuksen ydin on neuvola. Se on maakunnan omaa toimintaa ja kuuluu maakunnan liikelaitokselle. Halutessaan maakunta voi antaa neuvolapalveluihin myös asiakassetelin. Perhekeskukseen linkittyvät myös maakunnan liikelaitoksen järjestämät erityispalvelut sekä matalan kynnyksen kolmannen sektorin toiminta, kuten perhekahvilat. Jokaisessa perhekeskuksessa on lapsille ja perheille avoimia kohtaamispaikkoja.

smileyKuuluvatko kuljetuspalveluiden kustannukset henkilökohtaiseen budjettiin?

Kuljetuspalveluiden kustannuksia voidaan sisällyttää henkilökohtaiseen budjettiin, jos on todettu, että asiakkaalla on tarve kuljetuspalveluille ja hän haluaa hankkia niitä henkilökohtaisella budjetilla. Jollei asiakas halua sisällyttää kuljetuspalveluja henkilökohtaiseen budjettiin, maakunnan liikelaitos tuottaa ne muulla tavoin asiakkaalle.

smileyMiten uudistuksessa varmistetaan sosiaalityön resurssit ja työnteko sosiaalihuoltolain tavoitteiden mukaisesti? Miten varmistetaan tavoitteellinen muutostyö, jos laki määrittelee sosiaalityöntekijöiden työn pelkästääm palvelutarpeen arviointiin ja päätöksentekoon.

Laki on verrattain uusi ja sen soveltaminen parhaalla mahdollisella tavalla on kunnissa on vielä osittain kesken.

Hyviäkin esimerkkejä onneksi on - ja sillä on säästetty kustannuksia kalliimmissa korjaavissa palveluissa esimerkiksi perhepalveluissa.

Lastensuojelun osalta on muuten parhaillaan käynnissä ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojan selvitystyö siitä, miten lastensuojelun henkilöstön työn kuormitus saataisiin vähenemään. Kentällä on lupaavia esimerkkejä moniammatillisten tiimien ja selkeän esimiesvastuutuksen toimintamallista, joka on tuonut henkilöstölle voimaa työssä jaksamiseen.

smileyKuinka taataan yhdenvertainen sote-palvelu reunuskunnissa?

Maakunta pystyy isona organisaationa huolehtimaan palveluista paremmin kuin pieni kunta. Maakunta voi esimerkiksi järjestää lääkäripalveluja 1 - 2 päivänä viikossa pienellä paikkakunnalla. Näin maakunnan laitamilla oleviin kuntiin saadaan asukasamäärää sekä asukkaiden tarpeita vastaavat palvelut siten, että ne ovat taloudellisesti kannattavia. Lisäksi maakunnalla on mahdollisuus toteuttaa liikkuvia palveluja, kuten hammaslääkäriauto.

smileyMiten kasvokkain tapahtuva palveluneuvonta ja -ohjaus turvataan ikääntyneille? Keitä nämä palveluneuvojat esimerkiksi sote-keskuksissa ovat?

Osana sote-uudistusta kehitetään iäkkäiden sekä omais- ja perhehoitajien palveluita nykyistä yhdenvertaisemmiksi ja paremmin koordinoiduiksi. Iäkkäille luodaan palvelukokonaisuuksia, joissa sovitetaan yhteen kaikki heille suunnatut palvelut.

Moni maakunta pilotoi sujuvampaa palveluohjausta. Palveluneuvojat voivat olla sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöitä, jotka antavat neuvontaa sosiaali- tai terveydenhuollon asioissa ja neuvovat, miten kukin voi käyttää valinnanvapautta. He voivat olla esimerkiksi lähihoitajia, terveydenhoitajia, sairaanhoitajia, geronomeja, sosionomeja ja sosiaalityöntekijöitä. Toki myös toimistohenkilökunta voi esimerkiksi neuvoa käytännön asioissa, joissa ei tarvita sosiaali- tai terveydenhuollon asiantuntemusta.

 

Tiedot ystävällisesti pyynnöstäni koosti ja luovutti: yes

Eriikka Koistinen

Viestintäpäällikkö / Manager, Communications Sosiaali- ja terveysministeriö / Ministry of Social Affairs and Health

PL 33, 00023 VALTIONEUVOSTO / P.O Box 33, 00023 GOVERNMENT, Finland

Puh. +358 295 163 133, +358 50 569 5889

E-mail: eriikka.koistinen@stm.fi

www.stm.fi

Twitter: @EriikkaK, @STM_Uutiset

 

PS. Välitän tämän puheenvuoron kommentit Eriikalle, joten kommentoikaa innokkaasti! yes

]]>
0 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251461-kooste-152-maakunta-tutuksi-chatin-kysymyksista-vastauksineen#comments Julkinen terveydenhoito Sote-uudistus STM Terveyspalvelu-uudistus Vuorovaikutus Tue, 27 Feb 2018 12:35:19 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251461-kooste-152-maakunta-tutuksi-chatin-kysymyksista-vastauksineen
Harvinaissairauksien hoito on kallista, mutta välttämätöntä http://villeheiskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251211-harvinaissairauksien-hoito-on-kallista-mutta-valttamatonta <p><em>Suomi on terveydenhoidon hyvinvointivaltio. Ainakin, jos vertaa Suomea kehitysmaihin. Eurooppalaisella tasolla Suomen terveydenhoito ei enää välttämättä vaikuta niin hyvältä. </em></p><p>&nbsp;</p><p>Julkisuudessa on viime kuukausina ollut lehtijuttuja Spinaalisen lihasatrofian <strong>SMA</strong>:n hoitoon kehitetystä <em>Nusinersen</em> lääkkeestä, jonka listahinta on korkea (vajaa puolimiljoonaa ensimmäisenä ja neljännesmiljoonan sitä seuraavina vuosina). Lihassairauksiin on ollut tarjolla hoidoksi pääsiassa fysioterapiaa, eli potilaan mahdollisimman hyvän toimintakyvyn ylläpitämistä, mutta ei lääkehoitoa, joka pureutuisi niihin vaikuttaviin mekanismeihin sairauden taustalla. Jokainen voi kuvitella miltä omalla kohdalla tuntuisi diagnoosi parantumattomasta sairaudesta varhaislapsuudessa tai lapsen tai läheisen kohdalla. Sitä todennäköisesti toivoisi, että olisi olemassa joku toivo, täsmälääke, joka voisi tuoda helpotuksen.</p><p>&nbsp;</p><p>Omalla kohdallani 13-vuotiaana saatu SMA 3-tyypin diagnoosi tuntui järkyttävältä eteenkin, kun ei tiennyt mitä odottaa. Olin yksi harvoista, joiden toimintakyky lapsena oli lähes normaali ja sen heikkeneminen on ollut hidasta, mutta varmaa: Viimeisen kerran lasketellut 18-vuotiaana. Viimeisen kerran luistellut 19-vuotiaana. Viimeisen kerran pystynyt juoksemaan muutaman metrin 24-vuotiaana. Kävelemään pysähtymättä 200m 30-vuotiaana. Kävelemään pysähtymättä 20m 40-vuotiaana jne. Toisin kuin valtaosa SMA potilaista olen pystynyt viettämään kohtuullisen normaalin lapsuuden liikuntakyvyn suhteen, mutta olen myös joutunut luopumaan siitä huomattavasti aikaisemmin kuin ihmiset yleensä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Sanotaan, että terveyttä arvostaa vasta kun sen sen menettää itse. </strong></p><p>&nbsp;</p><p>Ymmärrän miksi suuren massan voi olla vaikea käsittää mitä järkeä on maksaa satoja tuhansia lääkkeestä, joka ei paranna sairautta, korkeintaan tuo vähän lisää toimintakykyä tai ainakin ylläpitää nykyisen toimintakyvyn. Mutta itse sairastaville asia voi olla hyvin merkittävä elämänlaadun kannalta. Pelkästään nykyisen toimintakyvyn ylläpitävä lääkitys olisi lottovoitto. Vaikeamman SMA tyypin omaaville kyseinen lääkehoito voi todellakin olla Elämän ja Kuoleman kysymys. Suurin osa SMA potilaista omaa sairaudesta vaikeamman muodon, joka lyhentää elämän pituutta. Tuntuu ihmeelliseltä, jos &ldquo;korkean terveydenhoitotason hyvinvointivaltiossa&rdquo; tämä tehdään tietoisesti.</p><p>&nbsp;</p><p>Harvinaissairauksien kohdalla pitäisi käyttää kaikki lääketieteen mahdollistamat hoidot, koska rasite on kokonaisuudessa yhteiskunnalle minimaalinen. Tämä on myös ikään kuin vakuutus yhteiskunnan taholta, että jos sinulle tai lapsellesi käy huonoin mahdollinen tuuri, niin teemme kaikkemme olonne helpottamiseen. Näin ovat jo monet Euroopan maat ajatelleet ja myöntäneet SMA:ta sairastaville kansalaisilleen Nusinersen hoidon kuten Saksa, Ranska, Italia ja viimeisimpänä Espanja. Myös maat kuten Kreikka ja Turkki ovat tehneet hoitopäätöksen, mutta Suomi tulee taas kerran jälkijunassa (kuva 1).</p><p>&nbsp;</p><p>Olen tähän loppuun laittanut tilastotietoa näiden maiden ja Suomen taloudesta, joka osoittaa ettei hoitopäätös tuhoaisi Suomen terveydenhuollon budjettia. Lisäksi Suomen laki velvoittaa antamaan hoidon kansalaisilleen hoitotarpeeseen perustuen, johon eivät taloudelliset seikat pitäisi vaikuttaa. Päätös jättää hoitamatta olisi moraalinen valinta.</p><p>&nbsp;</p><p>Yksiselitteisesti: <strong>Emme halua antaa kallista hoitoa kansalaisille</strong>.</p><p>&nbsp;</p><p>bruttokansantuote / henkilö (1)</p><p>Saksa 48 111 (dollareina)</p><p>Ranska 42 314</p><p>Suomi 42 165</p><p>Italia 36 833</p><p>Espanja 36 416</p><p>&nbsp;</p><p>valtion velka bruttokansantuotteesta (2)</p><p>Saksa 68%</p><p>Ranska 96%</p><p>Suomi 64%</p><p>Italia 132%</p><p>Espanja 99%</p><p>&nbsp;</p><p>bruttokansantuotteesta terveydenhoitoon (3)</p><p>Saksa 11%</p><p>Ranska 11%</p><p>Suomi 9.5%</p><p>Italia 9.5%</p><p>Espanja 9%</p><p>&nbsp;</p><p>1. https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_valtioista_asukaskohtaisen_bruttokansantuotteen_mukaan_(PPP)</p><p>2. <a href="http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Government_finance_statistics/fi" title="http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Government_finance_statistics/fi">http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Government_f...</a></p><p>3. <a href="http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/File:Current_healthcare_expenditure,_2014_F1_YB17.png" title="http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/File:Current_healthcare_expenditure,_2014_F1_YB17.png">http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/File:Current...</a></p><p>&nbsp;</p><p>SMA potilaat ja heidän läheisensä ovat juuri perustaneet SMA Finland ry:n, jonka nettisivut ovat <a href="http://www.smafinland.fi/" title="http://www.smafinland.fi/">http://www.smafinland.fi/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi on terveydenhoidon hyvinvointivaltio. Ainakin, jos vertaa Suomea kehitysmaihin. Eurooppalaisella tasolla Suomen terveydenhoito ei enää välttämättä vaikuta niin hyvältä.

 

Julkisuudessa on viime kuukausina ollut lehtijuttuja Spinaalisen lihasatrofian SMA:n hoitoon kehitetystä Nusinersen lääkkeestä, jonka listahinta on korkea (vajaa puolimiljoonaa ensimmäisenä ja neljännesmiljoonan sitä seuraavina vuosina). Lihassairauksiin on ollut tarjolla hoidoksi pääsiassa fysioterapiaa, eli potilaan mahdollisimman hyvän toimintakyvyn ylläpitämistä, mutta ei lääkehoitoa, joka pureutuisi niihin vaikuttaviin mekanismeihin sairauden taustalla. Jokainen voi kuvitella miltä omalla kohdalla tuntuisi diagnoosi parantumattomasta sairaudesta varhaislapsuudessa tai lapsen tai läheisen kohdalla. Sitä todennäköisesti toivoisi, että olisi olemassa joku toivo, täsmälääke, joka voisi tuoda helpotuksen.

 

Omalla kohdallani 13-vuotiaana saatu SMA 3-tyypin diagnoosi tuntui järkyttävältä eteenkin, kun ei tiennyt mitä odottaa. Olin yksi harvoista, joiden toimintakyky lapsena oli lähes normaali ja sen heikkeneminen on ollut hidasta, mutta varmaa: Viimeisen kerran lasketellut 18-vuotiaana. Viimeisen kerran luistellut 19-vuotiaana. Viimeisen kerran pystynyt juoksemaan muutaman metrin 24-vuotiaana. Kävelemään pysähtymättä 200m 30-vuotiaana. Kävelemään pysähtymättä 20m 40-vuotiaana jne. Toisin kuin valtaosa SMA potilaista olen pystynyt viettämään kohtuullisen normaalin lapsuuden liikuntakyvyn suhteen, mutta olen myös joutunut luopumaan siitä huomattavasti aikaisemmin kuin ihmiset yleensä.

 

Sanotaan, että terveyttä arvostaa vasta kun sen sen menettää itse.

 

Ymmärrän miksi suuren massan voi olla vaikea käsittää mitä järkeä on maksaa satoja tuhansia lääkkeestä, joka ei paranna sairautta, korkeintaan tuo vähän lisää toimintakykyä tai ainakin ylläpitää nykyisen toimintakyvyn. Mutta itse sairastaville asia voi olla hyvin merkittävä elämänlaadun kannalta. Pelkästään nykyisen toimintakyvyn ylläpitävä lääkitys olisi lottovoitto. Vaikeamman SMA tyypin omaaville kyseinen lääkehoito voi todellakin olla Elämän ja Kuoleman kysymys. Suurin osa SMA potilaista omaa sairaudesta vaikeamman muodon, joka lyhentää elämän pituutta. Tuntuu ihmeelliseltä, jos “korkean terveydenhoitotason hyvinvointivaltiossa” tämä tehdään tietoisesti.

 

Harvinaissairauksien kohdalla pitäisi käyttää kaikki lääketieteen mahdollistamat hoidot, koska rasite on kokonaisuudessa yhteiskunnalle minimaalinen. Tämä on myös ikään kuin vakuutus yhteiskunnan taholta, että jos sinulle tai lapsellesi käy huonoin mahdollinen tuuri, niin teemme kaikkemme olonne helpottamiseen. Näin ovat jo monet Euroopan maat ajatelleet ja myöntäneet SMA:ta sairastaville kansalaisilleen Nusinersen hoidon kuten Saksa, Ranska, Italia ja viimeisimpänä Espanja. Myös maat kuten Kreikka ja Turkki ovat tehneet hoitopäätöksen, mutta Suomi tulee taas kerran jälkijunassa (kuva 1).

 

Olen tähän loppuun laittanut tilastotietoa näiden maiden ja Suomen taloudesta, joka osoittaa ettei hoitopäätös tuhoaisi Suomen terveydenhuollon budjettia. Lisäksi Suomen laki velvoittaa antamaan hoidon kansalaisilleen hoitotarpeeseen perustuen, johon eivät taloudelliset seikat pitäisi vaikuttaa. Päätös jättää hoitamatta olisi moraalinen valinta.

 

Yksiselitteisesti: Emme halua antaa kallista hoitoa kansalaisille.

 

bruttokansantuote / henkilö (1)

Saksa 48 111 (dollareina)

Ranska 42 314

Suomi 42 165

Italia 36 833

Espanja 36 416

 

valtion velka bruttokansantuotteesta (2)

Saksa 68%

Ranska 96%

Suomi 64%

Italia 132%

Espanja 99%

 

bruttokansantuotteesta terveydenhoitoon (3)

Saksa 11%

Ranska 11%

Suomi 9.5%

Italia 9.5%

Espanja 9%

 

1. https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_valtioista_asukaskohtaisen_bruttokansantuotteen_mukaan_(PPP)

2. http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Government_finance_statistics/fi

3. http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/File:Current_healthcare_expenditure,_2014_F1_YB17.png

 

SMA potilaat ja heidän läheisensä ovat juuri perustaneet SMA Finland ry:n, jonka nettisivut ovat http://www.smafinland.fi/

]]>
13 http://villeheiskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251211-harvinaissairauksien-hoito-on-kallista-mutta-valttamatonta#comments Harvinaissairaudet Julkinen terveydenhoito Lääkkeiden kelakorvaus Palveluvalikoimaneuvosto Wed, 21 Feb 2018 09:47:23 +0000 Ville Heiskanen http://villeheiskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251211-harvinaissairauksien-hoito-on-kallista-mutta-valttamatonta
Karkea terveyden huollon satu http://timoaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249056-karkea-terveyden-huollon-satu Olipa kerran Arska , Jarska ja Reiska. He olivat jo nuorina päättäneet että huomista ei murehdita ja juhlia kannattaa mielellään aina . Opiskelut jäivät näiltä iloisilta veikkosilta sivu osaan ja kesken kun keskiviikko, perjantai ja lauantai meni yleensä ympäri päissään. Eivätkä ikinä töihinkään kerenneet . Näillä iloisil veikkosil oli koulukaverina Niilo . Joka piti parhaansa mukaan itsestään huolta ja tunnollisesti kävi koulunsa . Niilo valmistui kouluistaan ja työllistyi tiimi päälliköksi kaupungille . Niilol ilmeni erikoissairaan hoitoa tarvitseva selkä vaiva . Mikä alkoi haittaamaan Niilon työssä käyntiä. Niilol sovittiin leikkaus aika kahden kuukauden päähän eräälle aamulle . Niilo sopi vapaat töistä 8 viikon toipumis ajaksi ja kieltäytyi ottamasta projektien aloituksia. Leikkaus aamuna Arska oli päissään kompuroinut ja kyynär luu törrötti ikävästi. Akuutimpana Arska ohitti Niilon ja Niilol annettiin uusi aika 3 kk päähän. Jopas sattui Reiska oli tälläkertaa jurrissa lyönyt päänsä seinään. Akuutimpana Reiska ohitti Niilon tällä kertaa . Uusi aika Niilol 4 kuukauden päähän. Tällä kertaa Jarskaa oli Reiska jurri päissään lyönyt puukolla . Niilon leikkausta siirrettiin taas kun akuutimpi meni ohi .. Arska , Reiska ja Jarska olivat jo terveyden huollon palveluita käyttäneet 3 milj. euroa käymättä päivääkään ansiotyössä. Onko tämä oikein .. Voiko tämä olla vain satu vai todellisuutta ..Onko yksilöl vastuu vai yhteiskunnalla loputon vastuu yksilön edesvastuuttomuuksista .? Sikäli voi veikkailla on jos kun ehkä sote etenee Arska&amp;kump. eivät yksityisten terveys asemien ovesta pääse sisään. Sikäli olen näin ymmärtänyt asioitten toimivan , korjatkaa toki jos olen väärässä.<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 15 http://timoaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249056-karkea-terveyden-huollon-satu#comments Erikoissairaanhoito Holhousyhteiskunta Julkinen terveydenhoito Yksilön vastuu Fri, 12 Jan 2018 20:04:31 +0000 Timo Aunio http://timoaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249056-karkea-terveyden-huollon-satu Lääkeannoksen hinta: 100.000 euroa - kuka maksaa? http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243457-laakeannoksen-hinta-100000-euroa-kuka-maksaa <p>Kun sairauden hoidon yksi <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9822124">lääkeannos maksaa satatuhatta euroa</a> niin pitäisikö yhteiskunnan se maksaa?</p><p><em>&quot;Vuonna 2005 Fabryn taudin kohdalla. Eduskunnan oikeusasiamiehen linjauksen&nbsp;perusteella julkinen terveydenhoito maksaa kyseisen taudin kalliin hoidon kustannuksista riippumatta.&quot;</em></p><p><em>&quot;Joissakin Euroopan maissa on jo tehty joitakin rajauksia: esimerkiksi Britanniassa yhden lisävuoden hinta voi olla korkeintaan 50 000 puntaa, sanoo Vuorenkoski.&quot;</em></p><p><em>&quot;Lopulta jokainen sairaala ja sairaanhoitopiiri tekevät itse päätöksen lääkkeiden käytöstä.</em></p><p><em>&ndash; Meillä on merkittäviä eroja potilaiden hoidossa sairaanhoitopiirien välillä, ei pelkästään harvinaissairauksissa vaan myös ihan tavallistenkin leikkauksien kohdalla, sanoo Lääkäriliiton Vuorenkoski.&quot;</em></p><p><strong>Millaisia hoitoja ja lääkityksiä yhteiskunnan pitäisi kustantaa?</strong> Onko kalliiseen hoitoon oikeus vain rikkaalla jolla itsellä on rahaa se maksaa. Missä määrin pitäisi huomioon ottaa se minkä verran kustannussäästöjä hoito tuo jos ja kun sairaus hoidon vuoksi lievittyy minkä jälkeen vaikkapa kuntoutustarve vähenee?</p><p>Onko ylipäätään esim. geenivirhe sairaus jonka hoito pitäisi yhteiskunnan varoista maksaa?</p><p>Voin hyvin kuvitella, että ainakin ne hyväosaiset jotka ylipäätään vastustavat sosiaalisia tulonsiirtoja köyhille tuloluokille vastustavat sitä, että yhteiskunta maksaa niiden hoitoja joilla ei itsellä ole hoitoihin varaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun sairauden hoidon yksi lääkeannos maksaa satatuhatta euroa niin pitäisikö yhteiskunnan se maksaa?

"Vuonna 2005 Fabryn taudin kohdalla. Eduskunnan oikeusasiamiehen linjauksen perusteella julkinen terveydenhoito maksaa kyseisen taudin kalliin hoidon kustannuksista riippumatta."

"Joissakin Euroopan maissa on jo tehty joitakin rajauksia: esimerkiksi Britanniassa yhden lisävuoden hinta voi olla korkeintaan 50 000 puntaa, sanoo Vuorenkoski."

"Lopulta jokainen sairaala ja sairaanhoitopiiri tekevät itse päätöksen lääkkeiden käytöstä.

– Meillä on merkittäviä eroja potilaiden hoidossa sairaanhoitopiirien välillä, ei pelkästään harvinaissairauksissa vaan myös ihan tavallistenkin leikkauksien kohdalla, sanoo Lääkäriliiton Vuorenkoski."

Millaisia hoitoja ja lääkityksiä yhteiskunnan pitäisi kustantaa? Onko kalliiseen hoitoon oikeus vain rikkaalla jolla itsellä on rahaa se maksaa. Missä määrin pitäisi huomioon ottaa se minkä verran kustannussäästöjä hoito tuo jos ja kun sairaus hoidon vuoksi lievittyy minkä jälkeen vaikkapa kuntoutustarve vähenee?

Onko ylipäätään esim. geenivirhe sairaus jonka hoito pitäisi yhteiskunnan varoista maksaa?

Voin hyvin kuvitella, että ainakin ne hyväosaiset jotka ylipäätään vastustavat sosiaalisia tulonsiirtoja köyhille tuloluokille vastustavat sitä, että yhteiskunta maksaa niiden hoitoja joilla ei itsellä ole hoitoihin varaa.

]]>
1 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243457-laakeannoksen-hinta-100000-euroa-kuka-maksaa#comments Geenivirhe Hoitokustannus Julkinen terveydenhoito Lääke Sairaus Tue, 26 Sep 2017 06:56:12 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243457-laakeannoksen-hinta-100000-euroa-kuka-maksaa
Mitä Sinä tekisit jos... http://anterohelppikangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241753-mita-sina-tekisit-jos <p>Sairastaisit jotain mihin sinun maasi terveydenhuoltojärjestelmä ei kykene antamaan hoitoa, tai sinulla ei ole varaa saada kotimaastasi hoitoa. Ja kuulisit maasta, jossa on maailman paras terveydenhuolto, ja siellä hoidettaisiin kaikki ilmaiseksi?</p><p>Ja sinne pääsisi maan rajalle päästyäsi yhden taikasanan sanomalla?</p><p><br />Maasta ei tarvitsisi koskaan poistua, kunhan vain ei erehdy kertomaan kotiosoitettaan ja kansallisuuttaan, tai poistumaan vapaaehtoisesti...</p><p>Mmmm.... &nbsp; taikamaa odottaa...</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sairastaisit jotain mihin sinun maasi terveydenhuoltojärjestelmä ei kykene antamaan hoitoa, tai sinulla ei ole varaa saada kotimaastasi hoitoa. Ja kuulisit maasta, jossa on maailman paras terveydenhuolto, ja siellä hoidettaisiin kaikki ilmaiseksi?

Ja sinne pääsisi maan rajalle päästyäsi yhden taikasanan sanomalla?


Maasta ei tarvitsisi koskaan poistua, kunhan vain ei erehdy kertomaan kotiosoitettaan ja kansallisuuttaan, tai poistumaan vapaaehtoisesti...

Mmmm....   taikamaa odottaa...

]]>
1 http://anterohelppikangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241753-mita-sina-tekisit-jos#comments Helsinki Julkinen terveydenhoito Turvapaikan hakijat Wed, 23 Aug 2017 08:47:14 +0000 Antero Helppikangas http://anterohelppikangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241753-mita-sina-tekisit-jos
Silmänkääntötemppu http://mattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241328-silmankaantotemppu <p>Keuhkoistani loppui puhti infektion myötä 18.12.2015. Muutaman kuukauden argumentoituani sain nykyaikaisen kaksipaineventilaattorin, jonka kanssa olen pärjäillyt kotona vallan hyvin. Keuhkoista tulee kuitenkin henkitorveen säännöllisesti klimppejä, jotka salpaavat hengityksen niin, että minut pitää saada nopeasti makuulleni tai tukehdun. Tästä syystä minua ei voi jättää ilman valvontaa.</p><p>Reilun puolentoista vuoden ajan on sinnitelty päivät omaishoitajana toimivan (ja töissä käyvän) vaimon ja yhden avustajan voimin. Puoli vuotta on lisäksi ollut yöavustaja parina yönä viikossa huolehtimassa tunnin välein tarvittavasta liman imusta ja asennon vaihdoista. Homma toimii muuten hyvin, mutta koska vaimo on kiinni minun vahtimisessani kaikki illat, nelivuotias tyttäremme ei pääse lainkaan pihalle leikkimään. Yritettyämme vuoden päivät saada kaupungilta lisää avustajatunteja mahdollistamaan vaimolle kotoa poistuminen työpäivän jälkeen, tilanne on kärjistynyt kestämättömäksi. Ainoa vaihtoehto turvata lapsen hyvinvointi on ruveta hengityshalvauspotilaaksi.</p><p>Kokonaisuuden kannalta tässä ei ole mitään järkeä: sen sijaan, että avustajakustannukset lisääntyisivät 30-50 %, joudun irtisanomaan työnsä hyvin hoitaneet avustajat ja ottamaan tilalle vuokrafirman lähettämät hoitajat. Kustannukset yhteiskunnalle lisääntyvät 300-400 %. Maksaja on kuitenkin sairaanhoitopiiri eikä kaupungin vammaispalvelu, joka voi onnitella itseään tiukan budjettikurin ylläpitämisestä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keuhkoistani loppui puhti infektion myötä 18.12.2015. Muutaman kuukauden argumentoituani sain nykyaikaisen kaksipaineventilaattorin, jonka kanssa olen pärjäillyt kotona vallan hyvin. Keuhkoista tulee kuitenkin henkitorveen säännöllisesti klimppejä, jotka salpaavat hengityksen niin, että minut pitää saada nopeasti makuulleni tai tukehdun. Tästä syystä minua ei voi jättää ilman valvontaa.

Reilun puolentoista vuoden ajan on sinnitelty päivät omaishoitajana toimivan (ja töissä käyvän) vaimon ja yhden avustajan voimin. Puoli vuotta on lisäksi ollut yöavustaja parina yönä viikossa huolehtimassa tunnin välein tarvittavasta liman imusta ja asennon vaihdoista. Homma toimii muuten hyvin, mutta koska vaimo on kiinni minun vahtimisessani kaikki illat, nelivuotias tyttäremme ei pääse lainkaan pihalle leikkimään. Yritettyämme vuoden päivät saada kaupungilta lisää avustajatunteja mahdollistamaan vaimolle kotoa poistuminen työpäivän jälkeen, tilanne on kärjistynyt kestämättömäksi. Ainoa vaihtoehto turvata lapsen hyvinvointi on ruveta hengityshalvauspotilaaksi.

Kokonaisuuden kannalta tässä ei ole mitään järkeä: sen sijaan, että avustajakustannukset lisääntyisivät 30-50 %, joudun irtisanomaan työnsä hyvin hoitaneet avustajat ja ottamaan tilalle vuokrafirman lähettämät hoitajat. Kustannukset yhteiskunnalle lisääntyvät 300-400 %. Maksaja on kuitenkin sairaanhoitopiiri eikä kaupungin vammaispalvelu, joka voi onnitella itseään tiukan budjettikurin ylläpitämisestä.

]]>
4 http://mattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241328-silmankaantotemppu#comments Julkinen terveydenhoito Tue, 15 Aug 2017 10:42:41 +0000 Riku Mattila http://mattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241328-silmankaantotemppu
Huomioivatko soten IT-ratkaisut käyttäjänsä http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237958-huomioivatko-soten-it-ratkaisut-kayttajansa <p>Soten IT-ratkaisujen onnistumista pidetään kriittisenä tekijänä koko sote-uudistuksen onnistumiselle. Terveydenhuollossa IT-ratkaisujen ongelmana on kovin usein ollut, että IT:tä käyttävät ammattihenkilöt ja potilaat eivät koe noiden ratkaisujen vastaavan heidän odotuksiaan ja tarpeitaan. Esimerkiksi kansallisen potilastiedon arkiston KanTan käyttöönoton toivottiin mahdollistavan ajantasaisen tiedon siirron eri hoitoyksiköiden välillä ja eReseptin parantavan lääkitysturvallisuutta. Käytännön tasolla KanTaan viedyt potilastiedot ovat potilasta hoitavalle henkilöstölle vaikeasti hahmotettavissa, eivätkä reseptiarkiston lääkitystiedot anna ajantasaista kuvaa potilaan käyttämästä lääkityksestä. Suurta intoa tilanteen korjaamiseen ei KanTa-palveluja ylläpitävällä Kelalla ole ollut, vaikka KanTa-palvelujen käyttäjät maksavat kehittämisestä ja ylläpidosta n. 40 milj. euroa vuodessa. Tietojen siirtyminen hoitoyksiköiden välillä on soten tuomassa monituottajamallissa kuitenkin täysin kriittistä hoidon integraation toteutumiselle.</p><p>Eräs sote-uudistuksen erityispiirteitä on IT-toimijoiden erottaminen sote-palvelujen tuottajista. Kehityslinja on tässäkin suhteessa mielenkiintoinen. Digitaalisia palveluja kehittävät terveydenhuollon toimijat ovat viime vuosina pyrkineet huomioimaan IT:n antamat mahdollisuudet palvelujen järjestämisessä ja ottaneet myös potilaat mukaan palvelujen kehittämiseen ja palvelumuotoiluun. Soteen ehdotettu rakenne irrottaa nyt digitaalisten palvelujen kehittäjät ja tuottajat varsinaisten terveyspalvelujen tuottajista. Esitetyssä mallissa on siksi erittäin todennäköistä, että sote-palveluiden tuottajien ja ennen kaikkea potilaiden vaikutusmahdollisuudet kehitettävien IT-palvelujen sisältöön vähenevät merkittävästi.</p><p>Soten IT-rakenteessa julkisten sote-tuottajien IT-palvelut irrotetaan maakunnallisiin IT-yhtiöihin. Nämä yhtiöt eivät kuitenkaan voi soten valmistelussa omaksutun kilpailuneutraliteetin tulkinnan mukaan tuottaa IT-palveluja perusterveydenhuollon sotekeskusyhtiöille. Nykyiset yksityiset terveyspalveluyhtiöt sen sijaan tuottavat edelleen itse omat IT-palvelunsa ja pystyvät todennäköisesti uusia sotekeskusyhtiöitä helpommin integroimaan digitaaliset palvelut tuottamiinsa terveydenhuollon palveluihin. Maakunnalliset IT-yhtiöt tuottavat sote-IT:n (esimerkiksi potilastietojärjestelmät) lisäksi myös muita IT-palveluja maakunnille (esim. yleishallinnon ja taloushallinnon järjestelmät), joiden saaminen toimintakuntoon vie sote-uudistuksen täytäntöönpanon alussa oman aikansa.</p><p>Maakunnalliset IT-yhtiöt omistavat yhtiömuodossa toimivan valtakunnallisen IT-palvelukeskuksen tai sitten valtakunnallinen IT-palvelukeskus omistaa nuo maakunnalliset yhtiöt. Tältä osin hallituksen linjaukset ovat vielä epäselvät. Aikaa siihen, että soten vaatimien tietojärjestelmien pitäisi toimia, on 18 kuukautta, joten organisaatioratkaisujen lisäksi myös sisällölliset ratkaisut pitäisi toteuttaa - se on onnellistenkin tähtien alla mahdollista lähinnä vain teoriassa.</p><p>Valtakunnallisen IT-palvelukeskusyhtiön lisäksi sote-uudistukseen sisältyy päätös perustaa erillinen valtakunnallinen sote-IT-kehitysyhtiö. Myös sen suhde tuohon valtakunnalliseen IT-palvelukeskusyhtiöön on jossain määrin epäselvä. IT-kehitysyhtiötä valmistellaan tällä hetkellä pitkälti eri ministeriöiden virkamiestyönä. Valmisteluryhmään on mahdutettu yksi terveydenhuollon toimintayksikön edustaja, mutta ei yhtään potilaiden edustajaa. Palvelujen asiakaslähtöisyys on kuitenkin sote-uudistuksen keskeinen tavoite, joten kovin suurta luottamusta tuon tavoitteen toteutumiseen IT-palveluissa ei valittu valmistelumalli tuota.</p><p>Valinnanvapauden toteuttamiseen tarvittavien tietojärjestelmien tuottaminen on sote-lainsäädännössä määrätty Kansaneläkelaitoksen tehtäväksi. Alustana näille järjestelmille ovat ne samat KanTa-palvelut, joihin ei ainakaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden osalta tällä hetkellä olla kovin tyytyväisiä. Potilaan tueksi tarvittavien laatutietojen tuottaja voi olla terveyden ja hyvinvoinnin laitos taikka sitten joku muu taho, jos valtion ja maakuntien tietojärjestelmäratkaisuja koordinoiva valtiovarainministeriö (jonka alle myös sote-palveluiden valvonta STM:stä siirtyy) saa tahtonsa läpi. Joka tapauksessa soten asiakastyytyväisyystietojen tuottaminen siirtyy STM:n alaisesta terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta VM:n alaiseen valtiokonttoriin, jonka suomi.fi -palvelua pitäisi potilaiden jatkossa käyttää.</p><p>Digitalisaation edistäminen julkisissa palveluissa on Juha Sipilän hallituksen kärkitavoitteita. Digitaalisilla palveluilla on tarkoitus sote-uudistuksessa korvata potilaiden nyt tarvitsemia polikliinisiä palveluja, lisätä omahoitoa ja parantaa terveydenhuollon tehokkuutta. IT-palveluiden kehittäminen on kuitenkin sote-mallissa irrotettu varsinaisten sote-palveluiden tuottamisesta. Insinöörin pitäisi jälleen tietää, mikä on asiakkaalle parasta. Samaan ajatteluun sortui vanha Nokia. Moninaista ja hajanaista soten IT järjestelmää on myös perusteltu kilpailulla ja alueellisten ekosysteemien luomisella. Samalla logiikalla verotuksen valtakunnalliset järjestelmät pitäisi sitten pilkkoa vähintään 18 osaan.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Soten IT-ratkaisujen onnistumista pidetään kriittisenä tekijänä koko sote-uudistuksen onnistumiselle. Terveydenhuollossa IT-ratkaisujen ongelmana on kovin usein ollut, että IT:tä käyttävät ammattihenkilöt ja potilaat eivät koe noiden ratkaisujen vastaavan heidän odotuksiaan ja tarpeitaan. Esimerkiksi kansallisen potilastiedon arkiston KanTan käyttöönoton toivottiin mahdollistavan ajantasaisen tiedon siirron eri hoitoyksiköiden välillä ja eReseptin parantavan lääkitysturvallisuutta. Käytännön tasolla KanTaan viedyt potilastiedot ovat potilasta hoitavalle henkilöstölle vaikeasti hahmotettavissa, eivätkä reseptiarkiston lääkitystiedot anna ajantasaista kuvaa potilaan käyttämästä lääkityksestä. Suurta intoa tilanteen korjaamiseen ei KanTa-palveluja ylläpitävällä Kelalla ole ollut, vaikka KanTa-palvelujen käyttäjät maksavat kehittämisestä ja ylläpidosta n. 40 milj. euroa vuodessa. Tietojen siirtyminen hoitoyksiköiden välillä on soten tuomassa monituottajamallissa kuitenkin täysin kriittistä hoidon integraation toteutumiselle.

Eräs sote-uudistuksen erityispiirteitä on IT-toimijoiden erottaminen sote-palvelujen tuottajista. Kehityslinja on tässäkin suhteessa mielenkiintoinen. Digitaalisia palveluja kehittävät terveydenhuollon toimijat ovat viime vuosina pyrkineet huomioimaan IT:n antamat mahdollisuudet palvelujen järjestämisessä ja ottaneet myös potilaat mukaan palvelujen kehittämiseen ja palvelumuotoiluun. Soteen ehdotettu rakenne irrottaa nyt digitaalisten palvelujen kehittäjät ja tuottajat varsinaisten terveyspalvelujen tuottajista. Esitetyssä mallissa on siksi erittäin todennäköistä, että sote-palveluiden tuottajien ja ennen kaikkea potilaiden vaikutusmahdollisuudet kehitettävien IT-palvelujen sisältöön vähenevät merkittävästi.

Soten IT-rakenteessa julkisten sote-tuottajien IT-palvelut irrotetaan maakunnallisiin IT-yhtiöihin. Nämä yhtiöt eivät kuitenkaan voi soten valmistelussa omaksutun kilpailuneutraliteetin tulkinnan mukaan tuottaa IT-palveluja perusterveydenhuollon sotekeskusyhtiöille. Nykyiset yksityiset terveyspalveluyhtiöt sen sijaan tuottavat edelleen itse omat IT-palvelunsa ja pystyvät todennäköisesti uusia sotekeskusyhtiöitä helpommin integroimaan digitaaliset palvelut tuottamiinsa terveydenhuollon palveluihin. Maakunnalliset IT-yhtiöt tuottavat sote-IT:n (esimerkiksi potilastietojärjestelmät) lisäksi myös muita IT-palveluja maakunnille (esim. yleishallinnon ja taloushallinnon järjestelmät), joiden saaminen toimintakuntoon vie sote-uudistuksen täytäntöönpanon alussa oman aikansa.

Maakunnalliset IT-yhtiöt omistavat yhtiömuodossa toimivan valtakunnallisen IT-palvelukeskuksen tai sitten valtakunnallinen IT-palvelukeskus omistaa nuo maakunnalliset yhtiöt. Tältä osin hallituksen linjaukset ovat vielä epäselvät. Aikaa siihen, että soten vaatimien tietojärjestelmien pitäisi toimia, on 18 kuukautta, joten organisaatioratkaisujen lisäksi myös sisällölliset ratkaisut pitäisi toteuttaa - se on onnellistenkin tähtien alla mahdollista lähinnä vain teoriassa.

Valtakunnallisen IT-palvelukeskusyhtiön lisäksi sote-uudistukseen sisältyy päätös perustaa erillinen valtakunnallinen sote-IT-kehitysyhtiö. Myös sen suhde tuohon valtakunnalliseen IT-palvelukeskusyhtiöön on jossain määrin epäselvä. IT-kehitysyhtiötä valmistellaan tällä hetkellä pitkälti eri ministeriöiden virkamiestyönä. Valmisteluryhmään on mahdutettu yksi terveydenhuollon toimintayksikön edustaja, mutta ei yhtään potilaiden edustajaa. Palvelujen asiakaslähtöisyys on kuitenkin sote-uudistuksen keskeinen tavoite, joten kovin suurta luottamusta tuon tavoitteen toteutumiseen IT-palveluissa ei valittu valmistelumalli tuota.

Valinnanvapauden toteuttamiseen tarvittavien tietojärjestelmien tuottaminen on sote-lainsäädännössä määrätty Kansaneläkelaitoksen tehtäväksi. Alustana näille järjestelmille ovat ne samat KanTa-palvelut, joihin ei ainakaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden osalta tällä hetkellä olla kovin tyytyväisiä. Potilaan tueksi tarvittavien laatutietojen tuottaja voi olla terveyden ja hyvinvoinnin laitos taikka sitten joku muu taho, jos valtion ja maakuntien tietojärjestelmäratkaisuja koordinoiva valtiovarainministeriö (jonka alle myös sote-palveluiden valvonta STM:stä siirtyy) saa tahtonsa läpi. Joka tapauksessa soten asiakastyytyväisyystietojen tuottaminen siirtyy STM:n alaisesta terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta VM:n alaiseen valtiokonttoriin, jonka suomi.fi -palvelua pitäisi potilaiden jatkossa käyttää.

Digitalisaation edistäminen julkisissa palveluissa on Juha Sipilän hallituksen kärkitavoitteita. Digitaalisilla palveluilla on tarkoitus sote-uudistuksessa korvata potilaiden nyt tarvitsemia polikliinisiä palveluja, lisätä omahoitoa ja parantaa terveydenhuollon tehokkuutta. IT-palveluiden kehittäminen on kuitenkin sote-mallissa irrotettu varsinaisten sote-palveluiden tuottamisesta. Insinöörin pitäisi jälleen tietää, mikä on asiakkaalle parasta. Samaan ajatteluun sortui vanha Nokia. Moninaista ja hajanaista soten IT järjestelmää on myös perusteltu kilpailulla ja alueellisten ekosysteemien luomisella. Samalla logiikalla verotuksen valtakunnalliset järjestelmät pitäisi sitten pilkkoa vähintään 18 osaan.

 

 

]]>
4 http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237958-huomioivatko-soten-it-ratkaisut-kayttajansa#comments Julkinen terveydenhoito Potilas Sote Tietojärjestelmä Sun, 04 Jun 2017 16:23:52 +0000 Lasse Lehtonen http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237958-huomioivatko-soten-it-ratkaisut-kayttajansa
Julkisen terveydenhuollon palvelu ala-arvoista http://sebastianfranckenhaeuser.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237326-julkisen-terveydenhuollon-palvelu-ala-arvoista <p>Viime viikon blogi jäi väliin sairastelun johdosta. Ajattelin nyt kirjoittaa viime viikon kokemuksista julkisen terveydenhuollon palvelusta. Viime maanantaina sain lähetteen työterveyshuollosta Meilahden korvaklinikalle. Paikalle päästyäni minulle kerrottiin, että korvapäivystys ei ole enää vuoteen sijainnut Meilahdessa vaan on siirtynyt Kirurgiseen sairaalaan.</p><p>Kirurgisen sairaalan vastaanottohenkilön käytös oli aika töykeää ja useampia papereita pyydettiin täyttämään. Olisiko mahdollista, että paperit täytettäisiin potilaan puolesta? Yksityisellä en ole joutunut täyttämään paperin paperia. Ilmoittautumisen jälkeen hoitaja tuli luokseni ja antoi kipulääkettä odotellessa. Näin sairaala sai pisteet kotiin hoitajan palvelualttiudesta ja hyvästä palveluasenteesta.</p><p>Puolen toista tunnin päästä pääsin vihdoin erikoislääkärille. Hänen lisäksi huoneessa oli 3-4 henkilöä. Lääkäri kyseli samoja asioita, joita oli jo lähetteellä, vaikka varmaan huomasi puhumisen olevan hankalaa. Lääkäri vastasi puhelimeen kesken hoidon ja neuvoi kalanruotopotilasta puhelimessa. Lääkäri kysyi myös toiselta henkilöltä, haluaako hän katsoa nieluuni. Minulle jäi epäselväksi, kuka tämä toinen henkilö oli, koska diagnoosi oli jo selvä. Jos kyseessä oli harjoittelija, yleensä potilaalta kysytään tähän ensin lupa. Potilaallakin on oma arvonsa!</p><p>Julkisen ja yksityisen terveydenhuollon palvelut ovat kuin yö ja päivä. Asiakaspalvelun ja palvelualttiuden ero on merkittävä. Yksityisellä puolella potilas on asiakas, jota pyritään palvelemaan mahdollisimman asiakaslähtöisesti. Julkisella puolella taas potilasta kohdellaan kuin tuotetta liukuhihnalla. Apu saattaa usein jäädä saamatta tai sitä joutuu jonottamaan useita tunteja. Kerroin nyt vain yhden kokemukseni, joita kyllä riittäisi jaettavaksi.</p><p>Työterveyden puolesta olen voinut käyttää yksityisiä lääkäripalveluja, mutta kaikilla tähän ei ole mahdollisuutta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden valinnanvapaus mahdollistaa merkittävän muutoksen: yksityiset lääkäripalvelut kaikille. Toivottavasti tämä tulee vaikuttamaan myös julkisen terveydenhuollon asiakaslähtöisyyteen ja palvelualttiuteen. Muutos on välttämätön jos asiakkaat halutaan säilyttää.</p><p>Taataan jatkossa hyvä asiakaslähtöinen palvelu kaikille terveydenhuollon asiakkaille!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime viikon blogi jäi väliin sairastelun johdosta. Ajattelin nyt kirjoittaa viime viikon kokemuksista julkisen terveydenhuollon palvelusta. Viime maanantaina sain lähetteen työterveyshuollosta Meilahden korvaklinikalle. Paikalle päästyäni minulle kerrottiin, että korvapäivystys ei ole enää vuoteen sijainnut Meilahdessa vaan on siirtynyt Kirurgiseen sairaalaan.

Kirurgisen sairaalan vastaanottohenkilön käytös oli aika töykeää ja useampia papereita pyydettiin täyttämään. Olisiko mahdollista, että paperit täytettäisiin potilaan puolesta? Yksityisellä en ole joutunut täyttämään paperin paperia. Ilmoittautumisen jälkeen hoitaja tuli luokseni ja antoi kipulääkettä odotellessa. Näin sairaala sai pisteet kotiin hoitajan palvelualttiudesta ja hyvästä palveluasenteesta.

Puolen toista tunnin päästä pääsin vihdoin erikoislääkärille. Hänen lisäksi huoneessa oli 3-4 henkilöä. Lääkäri kyseli samoja asioita, joita oli jo lähetteellä, vaikka varmaan huomasi puhumisen olevan hankalaa. Lääkäri vastasi puhelimeen kesken hoidon ja neuvoi kalanruotopotilasta puhelimessa. Lääkäri kysyi myös toiselta henkilöltä, haluaako hän katsoa nieluuni. Minulle jäi epäselväksi, kuka tämä toinen henkilö oli, koska diagnoosi oli jo selvä. Jos kyseessä oli harjoittelija, yleensä potilaalta kysytään tähän ensin lupa. Potilaallakin on oma arvonsa!

Julkisen ja yksityisen terveydenhuollon palvelut ovat kuin yö ja päivä. Asiakaspalvelun ja palvelualttiuden ero on merkittävä. Yksityisellä puolella potilas on asiakas, jota pyritään palvelemaan mahdollisimman asiakaslähtöisesti. Julkisella puolella taas potilasta kohdellaan kuin tuotetta liukuhihnalla. Apu saattaa usein jäädä saamatta tai sitä joutuu jonottamaan useita tunteja. Kerroin nyt vain yhden kokemukseni, joita kyllä riittäisi jaettavaksi.

Työterveyden puolesta olen voinut käyttää yksityisiä lääkäripalveluja, mutta kaikilla tähän ei ole mahdollisuutta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden valinnanvapaus mahdollistaa merkittävän muutoksen: yksityiset lääkäripalvelut kaikille. Toivottavasti tämä tulee vaikuttamaan myös julkisen terveydenhuollon asiakaslähtöisyyteen ja palvelualttiuteen. Muutos on välttämätön jos asiakkaat halutaan säilyttää.

Taataan jatkossa hyvä asiakaslähtöinen palvelu kaikille terveydenhuollon asiakkaille!

]]>
0 http://sebastianfranckenhaeuser.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237326-julkisen-terveydenhuollon-palvelu-ala-arvoista#comments Julkinen terveydenhoito Julkinen terveydenhuolto Kunta ja sote-uudistus Yksityinen terveydenhoito Yksityinen terveydenhuolto Tue, 23 May 2017 04:45:57 +0000 Sebastian Franckenhaeuser http://sebastianfranckenhaeuser.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237326-julkisen-terveydenhuollon-palvelu-ala-arvoista
Kuinka hyvää on käypä hoito? http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236458-kuinka-hyvaa-on-kaypa-hoito <p>Kuinka raha määrittelee kuka saa parasta mahdollista hoitoa? Itseäni on useasti askarruttanut kuinka hyvää on ns käypä hoito. Varsinkin julkinen terveydenhuolto nojaa vahvasti näihin suosituksiin - kustannussyistä hoito ei voi olla parasta, mutta onko se edes hyvää hoitoa? Käypä hoidon suositusten lisäksi hoitoa ohjaa vahvasti <a href="http://palveluvalikoima.fi/etusivu">Palveluvalikoimaneuvosto</a>, joka oli itselleni aiemmin tuntematon instanssi. Katsottuani Ylen <a href="http://areena.yle.fi/1-3142125">Akuutista</a>&nbsp;bioetiikkaa tutkivan Heikki Saxenin haastattelun terveydenhuollon etiikasta tutustuin puolitoista vuotta sitten perustettuun Palveluvalikoimaneuvostoon. Saxen herätteli <a href="http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/04/lisaantyyko-eriarvoisuus-terveydenhuollossa">haastattelussa</a> kysymyksiä kuten lisääntyykö eriarvoisuus terveydenhuollossa.</p><p>Palveluvalikoimaneuvostolla on suuri rooli myös Soten kannalta, se antaa kahdenlaisia suosituksia:</p><p>&quot;<em>PALKO voi suositella, että tietyn terveysongelman ehkäisy, toteamiseksi tehtävät tutkimukset, hoito tai kuntoutus tietyllä terveydenhuollon menetelmällä<strong>&nbsp;kuuluu&nbsp;</strong>Suomessa julkisesti &nbsp;rahoitettuihin palveluihin.&nbsp;</em></p><p><em>PALKO voi suositella että tietyn terveysongelman ehkäisy, toteamiseksi tehtävät tutkimukset, hoito tai kuntoutus tietyllä terveydenhuollon menetelmällä&nbsp;<strong>ei kuulu&nbsp;</strong>Suomessa julkisesti rahoitettuihin palveluihin.&quot;</em></p><p>Saxen haluaa herättää keskustelua terveydenhuollon etiikasta ja siitä, millaista hoitoa tarjotaan. Esimerkkinä hän mainitsee syöpähoidot, jotka ovat kehittyneet yksilölliseen suuntaan tarjoten yhä tehokkaampia hoitomuotoja - varjopuolena näille hoitomuodoille on niiden kalleus eli hoito voi maksaa vaikkapa 50 000 euroa vuodessa.</p><p>Syöpähoidot on yksi kustannuksiltaan merkittävimpiä alueita, ja selvää on ettei kaikille voida kalleimpia ja tehokkaimpia hoitoja tehdä ainakaan yhteiskunnan varoilla. Toisaalta ettisesti arveluttaa esimerkiksi tuntemani tapaus, jossa kaksi sisarusta sairastui samaan syöpään eri sairaanhoitopiireissä. Toinen lähetettiin tutkittavaksi ja hoitoihin yliopistolliseen keskussairaalaan miltei heti, toisen kanssa viivyteltiin kustannussyistä ja tutkimuksia tehtiin pitkään kunnallisessa hoidossa. Ensin mainittu on elossa ja täysin terve, jälkimmäinen menehtyi samaan syöpään.</p><p>Jos palveluvalikoima kertoo millaisia menetelmiä voidaan käyttää, niin käypä hoito -suositukset menevät syvemmälle kertoen sekä potilaalle että lääkärille miten pitäisi hoitaa. Sinällään &quot;käypä hoito&quot; on kuvaava termi, sillä se samalla kertoo ettei kyseessä ole suinkaan paras saatavilla oleva hoito. Hämmästelen kuitenkin, että näistä käydään yllättävän vähän julkista keskustelua.</p><p><strong>Muuttaako Sote jotain?</strong></p><p>Nykytilassahan PALKOn suositukset määräävät myös millaisista hoidoista saadaan osittaista Kela-korvausta käydessään yksityisessä terveydenhuollossa. Jos hoito ei kuulu palveluvalikoimaan, niin korvauksia ei saada. Soten yhteydessä on ymmärtääkseni puhuttu palvelusetelin mahdollistavan sen, että asiakkaalla on lisäksi mahdollista yksityiseltä palveluntarjoajalta ostaa lisäpalveluita sairautensa hoitoon. Onko näin? Eli voinko palvelusetelin avulla saada kattavampaa hoitoa kuin käypä hoito siten, että palveluseteli kattaa osan ja loput maksan itse?</p><p>Tällä olisi paljon hyviä puolia, mutta negatiivisena puolena on kustannusten kasvu, sillä aiemmin Kela-korvausten ulkopuolella ollut hoito on ollut täysin ilman korvausta.</p><p><strong>Bioeettisen keskustelun tärkeys</strong></p><p>Äärimmillään puhumme elämän ja kuoleman kysymyksistä. Suomessa bioetiikan keskustelua ollaan käyty moniin maihin verrattuna varsin vähän. Saxen kertoo:</p><p>&quot;<em>Keskustelua tarvitaan kipeästi lisää. Tällä hetkellä ihmiset eivät tiedä, minkälaisia mahdollisuuksia on olemassa ja miten päätöksiä tehdään. Saxénin mielestä tietoisuutta pitäisi lisätä ja houkutella ihmisiä osallistumaan keskusteluun tarjoamalla heille kanavia, joiden kautta he voivat tuoda äänensä kuuluviin.&quot;</em></p><p>Omien julkisen terveydenhuollon kokemuksieni mukaan esim lääkärit eivät kerro tehokkaammista saatavilla olevista hoitomuodoista vaan tieto pitää kaivaa itse - onneksi googlettamalla löytää nykyään paljon. Usein lääkäri kertoo, että näin tätä nyt sitten hoidetaan. Olisi hyvä kuitenkin tietää muistakin mahdollisuuksista mikäli niiden käyttöön olisi itsellä mahdollisuus. Ymmärrän etteivät kunnallisen terveydenhuollon lääkärit halua alleviivata, että ns käyvän hoidon ulkopuolella on parempiakin hoitomuotoja, mutta eettisestä näkökulmasta ja potilaan edun kannalta olisi mielestäni oikein kertoa muistakin mahdollisuuksista.</p><p>Ajatuksia?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuinka raha määrittelee kuka saa parasta mahdollista hoitoa? Itseäni on useasti askarruttanut kuinka hyvää on ns käypä hoito. Varsinkin julkinen terveydenhuolto nojaa vahvasti näihin suosituksiin - kustannussyistä hoito ei voi olla parasta, mutta onko se edes hyvää hoitoa? Käypä hoidon suositusten lisäksi hoitoa ohjaa vahvasti Palveluvalikoimaneuvosto, joka oli itselleni aiemmin tuntematon instanssi. Katsottuani Ylen Akuutista bioetiikkaa tutkivan Heikki Saxenin haastattelun terveydenhuollon etiikasta tutustuin puolitoista vuotta sitten perustettuun Palveluvalikoimaneuvostoon. Saxen herätteli haastattelussa kysymyksiä kuten lisääntyykö eriarvoisuus terveydenhuollossa.

Palveluvalikoimaneuvostolla on suuri rooli myös Soten kannalta, se antaa kahdenlaisia suosituksia:

"PALKO voi suositella, että tietyn terveysongelman ehkäisy, toteamiseksi tehtävät tutkimukset, hoito tai kuntoutus tietyllä terveydenhuollon menetelmällä kuuluu Suomessa julkisesti  rahoitettuihin palveluihin. 

PALKO voi suositella että tietyn terveysongelman ehkäisy, toteamiseksi tehtävät tutkimukset, hoito tai kuntoutus tietyllä terveydenhuollon menetelmällä ei kuulu Suomessa julkisesti rahoitettuihin palveluihin."

Saxen haluaa herättää keskustelua terveydenhuollon etiikasta ja siitä, millaista hoitoa tarjotaan. Esimerkkinä hän mainitsee syöpähoidot, jotka ovat kehittyneet yksilölliseen suuntaan tarjoten yhä tehokkaampia hoitomuotoja - varjopuolena näille hoitomuodoille on niiden kalleus eli hoito voi maksaa vaikkapa 50 000 euroa vuodessa.

Syöpähoidot on yksi kustannuksiltaan merkittävimpiä alueita, ja selvää on ettei kaikille voida kalleimpia ja tehokkaimpia hoitoja tehdä ainakaan yhteiskunnan varoilla. Toisaalta ettisesti arveluttaa esimerkiksi tuntemani tapaus, jossa kaksi sisarusta sairastui samaan syöpään eri sairaanhoitopiireissä. Toinen lähetettiin tutkittavaksi ja hoitoihin yliopistolliseen keskussairaalaan miltei heti, toisen kanssa viivyteltiin kustannussyistä ja tutkimuksia tehtiin pitkään kunnallisessa hoidossa. Ensin mainittu on elossa ja täysin terve, jälkimmäinen menehtyi samaan syöpään.

Jos palveluvalikoima kertoo millaisia menetelmiä voidaan käyttää, niin käypä hoito -suositukset menevät syvemmälle kertoen sekä potilaalle että lääkärille miten pitäisi hoitaa. Sinällään "käypä hoito" on kuvaava termi, sillä se samalla kertoo ettei kyseessä ole suinkaan paras saatavilla oleva hoito. Hämmästelen kuitenkin, että näistä käydään yllättävän vähän julkista keskustelua.

Muuttaako Sote jotain?

Nykytilassahan PALKOn suositukset määräävät myös millaisista hoidoista saadaan osittaista Kela-korvausta käydessään yksityisessä terveydenhuollossa. Jos hoito ei kuulu palveluvalikoimaan, niin korvauksia ei saada. Soten yhteydessä on ymmärtääkseni puhuttu palvelusetelin mahdollistavan sen, että asiakkaalla on lisäksi mahdollista yksityiseltä palveluntarjoajalta ostaa lisäpalveluita sairautensa hoitoon. Onko näin? Eli voinko palvelusetelin avulla saada kattavampaa hoitoa kuin käypä hoito siten, että palveluseteli kattaa osan ja loput maksan itse?

Tällä olisi paljon hyviä puolia, mutta negatiivisena puolena on kustannusten kasvu, sillä aiemmin Kela-korvausten ulkopuolella ollut hoito on ollut täysin ilman korvausta.

Bioeettisen keskustelun tärkeys

Äärimmillään puhumme elämän ja kuoleman kysymyksistä. Suomessa bioetiikan keskustelua ollaan käyty moniin maihin verrattuna varsin vähän. Saxen kertoo:

"Keskustelua tarvitaan kipeästi lisää. Tällä hetkellä ihmiset eivät tiedä, minkälaisia mahdollisuuksia on olemassa ja miten päätöksiä tehdään. Saxénin mielestä tietoisuutta pitäisi lisätä ja houkutella ihmisiä osallistumaan keskusteluun tarjoamalla heille kanavia, joiden kautta he voivat tuoda äänensä kuuluviin."

Omien julkisen terveydenhuollon kokemuksieni mukaan esim lääkärit eivät kerro tehokkaammista saatavilla olevista hoitomuodoista vaan tieto pitää kaivaa itse - onneksi googlettamalla löytää nykyään paljon. Usein lääkäri kertoo, että näin tätä nyt sitten hoidetaan. Olisi hyvä kuitenkin tietää muistakin mahdollisuuksista mikäli niiden käyttöön olisi itsellä mahdollisuus. Ymmärrän etteivät kunnallisen terveydenhuollon lääkärit halua alleviivata, että ns käyvän hoidon ulkopuolella on parempiakin hoitomuotoja, mutta eettisestä näkökulmasta ja potilaan edun kannalta olisi mielestäni oikein kertoa muistakin mahdollisuuksista.

Ajatuksia?

]]>
10 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236458-kuinka-hyvaa-on-kaypa-hoito#comments Etiikka ja moraali Julkinen terveydenhoito Käypä hoito Maakuntavero ja sote -uudistus Palveluseteli Tue, 02 May 2017 06:16:56 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236458-kuinka-hyvaa-on-kaypa-hoito
Terveyskeskusmaksun poisto oli virhe http://ottomeri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232590-terveyskeskusmaksun-poisto-oli-virhe <p>Helsingin kaupungin&nbsp;yli neljän&nbsp;vuoden takainen päätös lakkauttaa terveyskeskusmaksu on osoittautunut kalliiksi virheeksi. Vielä vuonna 2011 terveyskeskusmaksulla katettiin nettomääräisesti yli 3 miljoonaa euroa terveydenhuollon kuluista, mutta vuodesta 2013 alkaen terveyskeskuskäynnit on rahoitettu&nbsp;pelkästään verovaroin.</p><p>Terveyskeskusmaksun poistoa&nbsp;perusteltiin tavoitteella kaventaa terveyseroja. Terveyskeskusmaksun&nbsp;toivottiin&nbsp;vaikuttavan etenkin helsinkiläisten miesten terveyseroihin. Mikään tutkimus tai muu selvitys ei kuitenkaan tuolloin eikä edelleenkään osoita, että terveyskeskusmaksun poistaminen vaikuttaisi terveyseroihin millään tavalla. Sen sijaan voidaan osoittaa, että päätös on maksanut helsinkiläisille veronmaksajille neljän vuoden aikana yli 10 miljoonaa euroa.</p><p>Tavoite terveyserojen kaventamisesta on hyvä ja tärkeä.&nbsp;Terveyseroihin ja niiden syntymiseen on syytä&nbsp;puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.&nbsp;Vasta terveyskeskuksen ovilla ollaan auttamattomasti liian myöhässä.&nbsp;Ennaltaehkäisevät toimenpiteet&nbsp;kuten lasten ja nuorten liikuntaan panostaminen ja riittävien sosiaalihuollon resurssien turvaaminen ovat terveydenedistämisessä ensisijaisessa asemassa.</p><p>Poliittisten tavoitteiden läpiviemisessä&nbsp;voi helposti sortua&nbsp;liialliseen sinisilmäisyyteen tai puhtaaseen naiiviuteen. Vastuullinen päätöksenteko tulee aina pohjata tutkittuun tietoon, ei olettamille, arvailuille tai uskomuksille.&nbsp;Tutkittu tietokin&nbsp;on usein epävarmaa, jolloin on syytä toimia harkiten.</p><p>Erityisen huolestuttavaa on ollut huomata, miten viime aikoina on laajasti yleistynyt ilmiö, jossa milloin mitäkin palvelua vaaditaan maksuttomaksi. Ikään kuin&nbsp;yhteiskunnan&nbsp;oikeudenmukaisuuden mittarina olisi sen tarjoamien maksuttomien palvelujen määrä.&nbsp;On täysin unohdettu, että viime kädessä maksuttomat palvelut&nbsp;rahoittaa aina tavallinen helsinkiläinen veronmaksaja.</p><p>&nbsp;&quot;Tuntuu siltä, että pääkaupungissa on niin paljon rahaa, että ranteita pakottaa&quot;, Heikki Autto (kok.) aikoinaan totesi.&nbsp;Puhtaasti ideologialle pohjautunut terveyskeskusmaksun poistaminen&nbsp;oli virhe, joka seuraavan valtuuston on korjattava. Tavoite kansanterveyden&nbsp;edistämisestä on ensiarvoisen tärkeä, mutta väärillä keinoilla ei hyviäkään tavoitteita toteuteta. Tämän takia Helsingin kaupungin terveyskeskusmaksu pitää ottaa takaisin käyttöön.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin kaupungin yli neljän vuoden takainen päätös lakkauttaa terveyskeskusmaksu on osoittautunut kalliiksi virheeksi. Vielä vuonna 2011 terveyskeskusmaksulla katettiin nettomääräisesti yli 3 miljoonaa euroa terveydenhuollon kuluista, mutta vuodesta 2013 alkaen terveyskeskuskäynnit on rahoitettu pelkästään verovaroin.

Terveyskeskusmaksun poistoa perusteltiin tavoitteella kaventaa terveyseroja. Terveyskeskusmaksun toivottiin vaikuttavan etenkin helsinkiläisten miesten terveyseroihin. Mikään tutkimus tai muu selvitys ei kuitenkaan tuolloin eikä edelleenkään osoita, että terveyskeskusmaksun poistaminen vaikuttaisi terveyseroihin millään tavalla. Sen sijaan voidaan osoittaa, että päätös on maksanut helsinkiläisille veronmaksajille neljän vuoden aikana yli 10 miljoonaa euroa.

Tavoite terveyserojen kaventamisesta on hyvä ja tärkeä. Terveyseroihin ja niiden syntymiseen on syytä puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Vasta terveyskeskuksen ovilla ollaan auttamattomasti liian myöhässä. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet kuten lasten ja nuorten liikuntaan panostaminen ja riittävien sosiaalihuollon resurssien turvaaminen ovat terveydenedistämisessä ensisijaisessa asemassa.

Poliittisten tavoitteiden läpiviemisessä voi helposti sortua liialliseen sinisilmäisyyteen tai puhtaaseen naiiviuteen. Vastuullinen päätöksenteko tulee aina pohjata tutkittuun tietoon, ei olettamille, arvailuille tai uskomuksille. Tutkittu tietokin on usein epävarmaa, jolloin on syytä toimia harkiten.

Erityisen huolestuttavaa on ollut huomata, miten viime aikoina on laajasti yleistynyt ilmiö, jossa milloin mitäkin palvelua vaaditaan maksuttomaksi. Ikään kuin yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden mittarina olisi sen tarjoamien maksuttomien palvelujen määrä. On täysin unohdettu, että viime kädessä maksuttomat palvelut rahoittaa aina tavallinen helsinkiläinen veronmaksaja.

 "Tuntuu siltä, että pääkaupungissa on niin paljon rahaa, että ranteita pakottaa", Heikki Autto (kok.) aikoinaan totesi. Puhtaasti ideologialle pohjautunut terveyskeskusmaksun poistaminen oli virhe, joka seuraavan valtuuston on korjattava. Tavoite kansanterveyden edistämisestä on ensiarvoisen tärkeä, mutta väärillä keinoilla ei hyviäkään tavoitteita toteuteta. Tämän takia Helsingin kaupungin terveyskeskusmaksu pitää ottaa takaisin käyttöön.

]]>
12 http://ottomeri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232590-terveyskeskusmaksun-poisto-oli-virhe#comments Helsinki Julkinen terveydenhoito Kansanterveys Terveyskeskus Fri, 03 Mar 2017 12:51:06 +0000 Otto Meri http://ottomeri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232590-terveyskeskusmaksun-poisto-oli-virhe