*

Silmäpeliä mitä vielä haluan sanoa

Pienimmän riesan tie

Sattui silmään Duodecim-lehden pääkirjoitus. Parin vuoden takaa, mutta ei maailma mihinkään ole muuttunut. Sanoma oli tuttu: ALS-potilas pitää suostutella kieltäytymään hengityskonehoidosta. Erityisesti kolme kohtaa kiinnitti huomion.

1. ” Invasiivisesta hengityskonehoidosta luopuminen on siis mahdollista – ja teoriassa jopa locked-intilassa – mutta käytännössä erittäin työlästä, ja kärjistyneimmillään tilanne on johtanut jopa rikosilmoituksen tekemiseen.”

Tämä on varmasti totta. Kuolleesta potilaasta on lääkärille vähemmän vaivaa, eikä haudan takaa pääse tekemään rikosilmoitusta. Mutta kehtaisiko jonkun muun alan lääkäri edes ehdottaa potilaan painostamista itsemurhaan oman työnsä keventämiseksi?

 

2. ”Kotona toteutetussa ventilaatiohoidossa olevien ALS-potilaiden omaiset ovat hoitoketjun sokea piste. Tutkimuksissa omaisten on todettu käyttävän jopa 11–14 tuntia vuorokaudessa potilaan hoitoon ja heräävän keskimäärin 2,4 kertaa yössä. Invasiivisessa hengityskonehoidossa olevien potilaiden omaisista 30 % koki elämänlaatunsa olevan huonompi kuin itse potilaan.”

Kuulostaa ikävältä. Jutusta puuttuu kuitenkin maininta, minkämaalaisista tutkimuksista on kyse. Suomessa asiakasmaksuasetuksen 22 § mukaan hengityshalvauspotilas on sairaalapotilas hoidon toteutuspaikasta riippumatta. Omaisten ei tarvitse osallistua hoitoon. Oma puolisoni vietti viime viikon Ylläksellä ja on nyt rock-konsertissa.

 

3. ”Entäpä kirjoituksen alussa esitetty kysymys hengityskonehoidosta? Yhdysvaltalaisista ja japanilaisista neurologeista 70 % ei olisi valinnut pysyvää respiraattorihoitoa itselleen (5). Mitä sinä tekisit?”

Eikö edes potilaiden kokemaa elämänlaatua koskevissa kysymyksissä neurologikin voisi kollegoiden sijasta kysyä asiaa potilailta? Olisiko ihan kerettiläinen ajatus?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

>Invasiivisessa hengityskonehoidossa olevien potilaiden omaisista 30 % koki elämänlaatunsa olevan huonompi kuin itse potilaan.....

ooo

Tuo tuntuu käsittämättömältä. No...... tosin siinä sanotaan "koki".....

'''''''''''

Sinun kirjoituksesi ovat täysin omaa luokkaansa täällä US- blogosfäärissä. Meillä kun on usein ongelmana finni nenänpäässä. Hyvä että haluat kertoa ajatuksistasi.

Kaikkea mahdollista hyvää Sinulle.
J.M.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Eutanaasia, eli kuoleman jouduttaminen pitää sallia tapauksissa, jolloin parantumaton potilas sitä itse toivoo. Itselleni ainakin jäänti pysyvästi loppuiäksi toisten kääneltäväksi on karmein mahdollinen kohtalo. Tästä syystä olen tehnyt hoitotestamentin. Testamentilla kiellän siinä tapauksessa, että olen parantumattomasti ja kuolemaan johtavasti sairas, kaikki hoitotoimenpiteet kivun lievitystä ja puhtaanapitoa lukuunottamatta.

Käyttäjän mattila kuva
Riku Mattila

Ideaalitilanteessa noin, mutta mainitsemani esimerkitkin osoittavat, että potilaalta yritetään saada toivomusta elämän päättämisestä syöttämällä systemaattisesti yksipuolista ja totuudenvastaista tietoa hengityskone-elämästä. On ollut tilanteita, joissa puolustuskyvyttömän potilaan ympärillä on puoli tusinaa lääkäriä kiristämässä "tahtoa". Tahdon antamista on HUSin alueella helpotettu myös esim. kipulääkitys epäämällä.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Inhimillisyyden rajaa kolkutellaan. Määrääkö mammona hoidon vain tuottavissa tapauksissa?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Julkisella puolella lääkärit ovat puun ja kuoren välissä. Säästää pitäisi koko ajan, ja kun yhdelle potilaalle annetaan, se on toiselta pois. Toisaalta muu, kuin lääketieteellinen priorisointi on kiellettyä. Tätä tavalliset ihmiset eivät yleensä ymmärrä, vaan valittavat siitä, että sotaveteraani jonottaa ja turvapaikanhakija pääsee hoitoon, vaikka lääkärille molemmat ovat samanarvoisia; ketään ei voida palkita mistään hyvistä töistä.

Joten säästön kohteena ovat sitten kuolemaan johtavaa parantumatonta sairautta sairastavat; kuka muukaan?

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Joka tapauksessa tässä ollaan lääketieteellisen priorisoinninkin kanssa melko lähellä jo paljon paheksuttua tri Halla-ahon lausetta:
"Ainoa mitattava ja siten kiistatta olemassaoleva ihmisarvo on yksilön instrumentaalinen arvo." Työterveyshuollon erillisyys tosin saattaa olla parempi esimerkki tuohon lauseeseen kuin terminaalihoitojen resurssien jakaminen.

Eipä sillä, jos ihmiselämän arvo kohotettaisiin rahallisesti äärettömäksi, ei niitä hoitoresursseja siltikään riittäisi kaikille ja joku kuolisi kumminkin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset