Silmäpeliä mitä vielä haluan sanoa

Tieteellisen kustantamisen nykymalli on tieteellisen kehityksen este

Yleisin tieteellisen julkaisun malli on sellainen, että tutkija lähettää paperinsa kustantajalle, kustantaja vastaa editoinnista ja vertaisarvioinnin hankkimisesta ja julkaisun tilaajat kustannuksista. Vaikka tilaajia on vähän (pääasiassa yliopistoja ja tutkimuslaitoksia), hinta on ollut mahdollista pitää niin korkeana, että tieteellisen kustannustoiminnan katteet ovat huumekaupan tasolla.

Internetin mahdollistamaan lähes ilmaiseen datan jakeluun ja tietotekniikan avulla tapahtuvaan automaattiseen suurten tietomäärien louhintaan lukijakustanteinen maksajamalli ei sovi. Suurin osa artikkeleista jää abstrakteja lukuunottamatta hyödyntämättä, kun niitä ei pääse koneellisesti louhimaan. Ja ylipäänsä tiedon saatavuuden rajaaminen on haitaksi tieteen kehitykselle.

Mutta mitä tilalle? Jo nyt on olemassa artikkelin tekijän suorittamiin julkaisumaksuihin perustuvia järjestelmiä, mutta harvalla on motivaatiota maksaa asiasta, jonka perinteiseltä kustannustalolta saisi ilmaiseksi. Mainosrahoitus olisi yksi vaihtoehto. Jonkinlainen keskitetty, vuosimaksullinen tilaajaorganisaatio toinen. Kolmas on sitten tehdä kaikki tieteellinen tutkimus yliopistojen kautta, kuten välillä tuntuu henki olevan.  Silloin vain jää osa innovaatioista tekemättä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Aihe on tosiaan vaikea, kirjoittajamaksullisuus taas helposti tarkoittaisi, että se julkaistaan eniten maksavien tiedettä. Ikävintä on, jos se johtaisi julkaisukynnyksen alentumiseen eniten maksavien tutkimuksille. Perinteisessä järjestelmässä sen vaara on ehkä pienempi.

Käyttäjän mattila kuva
Riku Mattila

Musiikissa Spotify ja elokuvissa Netflix ovat tuoneet vanhaan, kalliiden yksittäiskappaleiden myyntiin perustuvaan malliin nähden ylivoimaisen tavan saattaa sisältöä saataville - perustuen siihen että datan monistus ei maksa mitään kun se kerran on tuotettu. Tieteellisen julkaisutoiminnan puolella voi potentiaalisen lukijakunnan pienuus estää saman idean soveltamisen. Vaikka kyllä niitä tiedettä tekeviäkin tahoja aika lailla on, joilta nykyisellään jää julkaisut kustannussyistä tilaamatta.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Väärä analogia.

Vertaisarviointi on ainoa tapa valvoa julkaisujen laatua.

Käyttäjän mattila kuva
Riku Mattila Vastaus kommenttiin #3

Ei vertaisarviointiprosessia tarvitsisi mitenkään muuttaa. Kysymys on vain rahoitusmallista. Eli myydäänkö lehteä kalliilla harvoille vai halvalla monille.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #4

Mikä taho vastaisi verta!isarvioinnista?

Käyttäjän mattila kuva
Riku Mattila Vastaus kommenttiin #5

Kustantaja tietysti kuten tähänkin asti. Ei siihen tuotteeseen tai sen tekoprosessiin tarvitse tehdä mitään muutoksia, jos tarkoituksena on löytää rahoitusmalli, joka maksimoisi tiedon saatavuuden.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #6

Tuskin uskot itsekään tuohon.

Käyttäjän mattila kuva
Riku Mattila Vastaus kommenttiin #11

Netflixin tulo jakelukanavaksi elokuva- ja videovuokraamolevityksen rinnalle ei muuttanut elokuvan tekoprosessia mitenkään. Kysymys on vain siitä, miten kustannusyhtiöiden rahoitus voitaisiin varmistaa ilman, että tiedon saatavuutta täytyy keinotekoisesti rajoittaa.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #13
Käyttäjän mattila kuva
Riku Mattila Vastaus kommenttiin #14
Käyttäjän MarkusLehtonen kuva
Markus Lehtonen

Joku tuollainen "OpenSource" tyyppinen ratkaisu?
https://www.plos.org/

Mikseivät ne refereet voisi tehdä duunia tällaisellekin julkaisuorganisaatiolle. Mitä enemmän taloudellista hyötyä mahdollista saada jollekin osapuolelle, sen suurempi riski, että "vääristeltyä totuutta" pääsee läpi. Tiede pitäisi pystyä eristämään täysin taloudellisista intresseistä, mikä on tietysti mahdotonta.

Tuota ko. organisaatiota ja sen toimintatapoja en tunne, kunhan kuuklasin..

Käyttäjän mattila kuva
Riku Mattila

PLOS julkaisee ihan asiallisesti vertaisarvioituja artikkeleita "kirjoittaja maksaa" -periaatteella niin, että ne ovat vapaasti kaikkien saatavilla. Haasteeksi vain tulee toisaalta motivoida kirjoittajat maksamaan parin tonnin julkaisumaksu ja toisaalta saada tällä rahalla hankittua kunnon peer review. Lisäksi puuttuu maksavien asiakkaiden tuoma motivointimekanismi julkaisujen tason pitämiseen korkeana.

Käyttäjän MarkusLehtonen kuva
Markus Lehtonen

Ja sitten tietysti tuon nykyisen vertaisarvioinnin vaihtaminen 'open peer review' vertaisarviointiin saattaisi edistää kehitystä. Tai vieläpä tuollainen ajatus kuin Author-guided Open Peer Review..

http://www.openscholar.org.uk/open-peer-review/

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Varsinainen tieteellinen kehitys tapahtunee nykyään tutkijoiden keskinäisissä verkkokeskusteluissa ennen kuin mitään julkaistaan.

Tällä en halua vähätellä alustajan ja kommentoijien ansiokkaasti esiin tuomia julkaisemisen ongelmia. Julkisuus on kuitenkin tieteen olennainen osa ja edellytys tutkimusten toistettavuudelle.

Käyttäjän mattila kuva
Riku Mattila

Myönnän tarkastelleeni asiaa suppeasta näkökulmasta: jos tavoitteena on muodostaa synteesimalli mahdollisimman suuren datamäärän pohjalta, tarvittaisiin pääsy suureen määrään julkaisuja. Tyypillisempi tilanne lienee toki se, että tieteentekijä tarvitsee pääsyn vain oman erityisalansa sovelluksiin.

ALS-tutkimuksen tuki ry kehittää parhaillaan puoliautomaattista tiedonhaku- ja -visualisointityökalua (http://www.artemisproject.org/), jota tehdessä kävi kipeän ilmeiseksi, että tiedonhaun on jäätävä pelkkien abstraktien varaan, jos työkalusta halutaan käyttökelpoinen.

Mutta tästä suppeasta tulokulmasta huolimatta pidän yleisemminkin hölmönä, että kustannusyhtiöt joutuvat saatavansa varmistaakseen luomaan keinotekoisen niukkuuden tuotteelle, jonka kopiointi ei maksa mitään ja jonka mahdollisimman laaja saatavuus olisi kaikkien etu.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Tuskin. Ristiriidassa meriittitutkimuksen kanssa.

"Varsinainen tieteellinen kehitys tapahtunee nykyään tutkijoiden keskinäisissä verkkokeskusteluissa ennen kuin mitään julkaistaan."

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset